Rakkaimpani! ”Elisenvaaran asema lähenee. Pistän muutaman sanan terveisiksi. Täällä on keväinen päivä. Toivon sydämestäni, että teilläkin näin paistaisi. Sinivuokkojakin olen jo nähnyt radan varsilla. Kirjoitin tytöillekin niistä. Teillä on huomenna karjapäivät. Ne häiritsevät yrityksiänne, kun harjoittelijatkin ovat siellä. Luulen niiden menneen suuremmitta harmeitta. Lienevätkö konsulentit Niemelässä vai meillä.Tytöt aikovat soittaa kotiin ja pyytää äitiä Helsinkiin. Arvattavasti et voi lähteä, kun jänishaavalta?? Sitä vähempi, kun ovat karjapäivät. Kuten sanoin Wille soittaa aamulla, jotta tiedätte hankkia vaunun. Tai jos ei soita ennen kello 12 niin kysykää. Oulun osuuskaupan tiliin Kemiin hän saisi useita lasteja. Koettakaa tehdä kauppoja niistä Ryönän heinistä a 60 mk. Hankkija Oulun konttoriin voisi myös tarjota. Anna Weikon lukea tämä kirje, koska tulee aivan heidän asioitaan. Nämä ovat luotettavia ostajia. Ellei Karlssonilta ole tullut rahoja, voitte soittaa. Luonnollisesti valtion puhelimella, jos ei ole välillä muuta kuin Oulun ja Kemin keskus Ylivieskassa vaan keskusasemalta?? –
Mitään asiaa ei minulla ole, mutta kun on niin kovin kaunis keväinen tuntu ilmassa, niin siirrän tätä päivänpaistetta hieman teidänkin ylle. En usko yhtään, että tytöt ovat äitiä saaneet liikkeelle, vaan panen tämä kumminkin Kertun nimiin, että hänkin saa kirjeen isältä. Inisköön vasikkasi herttaisesti keväisen tunteen tunnussa. Wiheriököön maa karjallesi makeita suupaloja. Syd. terveiset teille kaikille Isältä”