Kirje 1929-6-11, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi, jonka Knuutin isäntä toi. Rehukaalin siemenet saimme eilen vasta. Se paketti oli kulkenut Ivalossa asti. Kun saimme ne paketista, rupesi satamaan taivaan täydeltä. Emme millään mahdilla saaneet turnestakaan kylvää, kun ennestään märkä maa taas kastui.Meillä on nyt muurari laittamassa sitä tornia kuntoon, jota talvella korjattiin. Olemme tyttöjen kanssa siistineet vinttiä ja eilen, kun olimme juuri saaneet vaatteet vintiltä alas tuuleentumaan, niin tulivat Tolvaset poikiensa kanssa meille. Insinööri oli virkamatkallaan. Tänään pitäisi traktorin ruveta vetämään Sivuhaan ojia. Saa nähdä tuleeko sade ja estää sen. On niin vaivalloista tämä meidän kylvöaikamme, kun alituiset sateet kastelevat liiaksi pellot. Oulun seudulla kuului olevan liian kuivaa. Maalauksen se keskeyttää myöskin.
Kuule isä muista tuoda kirnun kanteen kumirengas. Se aina on tahtonut olla liian suuri ja sen vuoksi kestää vähemmän aikaa, vaan täytyy nytkin heti saada, sillä emme voineet heti pitää kermaa kirnussa. Nyt on lämmintä 8 astetta ja kylmä tuuli. Pihlajissa ei ole yhtä ainoata kukan nuppua. Tarkastuskarjakko kävi ja oli rasvat ja maito lisääntyneet isosti. Masentaa niin tämä sade aika, vaikka onhan se hyväkin. Teuvo juuri soitti ja sanoi, ettei Mehtälässä satanut niin paljoa, että pusero olisi kastunut ja nyt saivat perunan siellä pannuksi ja nyt laittavat Jussilan vainiota kuntoon. Milloin tulet kotiin? Lämpöinen tervehdys omaltasi”