Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi ja onnitteluista. Minä eilen elin viikkovillinä ja luulin jo eläväni 6 päivää, mutta huomaan sen iltapäivällä erehdykseksi. Onnittelu joutui siis ajallaan, vaan eihän se henkinen hyvittely ole kohtaamisen veroista. Kiitos siitäkin, kun muu ei ole mahdollista.Weikolle kirjoitin töistä. Pehkoselle kirjoitin tänään ja kutsuin meille. Talousseuran sihteeri kirjoitti ja kyseli sopiiko retkeily. Vastasin, että olen sen suunnitelman sanomalehdestä lukenut. Minusta oli se siivoton teko, kun julistetaan sanomalehdissä eikä meille puhuta mitään, joten en malttanut olla lyömättä. Teidän täytynee Oulusta tai Junekselta tilata pieni lohi. Pitäisikö minun tuoda lakanoita täältä vai tuletko toimeen? Eihän niitä mielellään toisi mustumaan Nivalan vesiin. Uusiakin ehditte vielä laittaa. Wilttejä täytynee ostaa, ellei muuten selvitä. On onni, että pääsen kotiin muutamaa päivää aikaisemmin. Lehmät ovat tietysti ulkona. Tietysti pidätte öisin navetassa ja annatte heiniä, etteivät hoiku kovin. Wäkirehunsa saavat nyt ulkoa ja mahantäyden sisällä. Mitenkä se tarkastuskarjakko on niin kohteliaana. On mainio asia, että Korpihaan uudessa haassa on juomakolo, joten voivat olla yöt ja päivät siellä. Ja muu ei olekaan mahdollinen kuljetuksen vuoksi. Puheessa, jonka tulen siellä pitämään käytän hyväkseni Wienon tutkimusta. Lähettäkää se toinen kappale tänne, jotta voin valmistaa. Siellä ei ole aikaa, kun täytyy päivät seurata salaojituspuuhia ja illat puhua politiikkaa. Olkoon nyt Kalervo apuna kotona, että on useampi silmä kaikkea järjestämässä. Sydämelliset terveiset teille Omaltanne”