Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Se kunnanvero piti maksaa heinäkuun 1 päivä ja sen tein. Karjakko ei ollut lypsyltä pois kuin 3 kertaa, sillä jalka oli lastassa ja hyvässä kääreessä, niin saattoi astua kantapäällä, kun vielä oli sopiva kenkä jalassa. Kainon jalka oli pahempi vaan sekin on voiton puolella siis jalkakivut on voitettu, jos ei uusia tule. Mielestäni tuo salaojitus on liian suuri työ vaan mitäpäs tuosta sekin on nähtävä.Kävin Herättäjäjuhlilla. Keskiviikkoaamuna lähdin 9 junalla, ei yhtään tuttavaa ollut, sillä kaikki olivat jo menneet Nivalastakin. Tulin takaisin torstaina päiväjunalla, lähdin Lapinlahdelta 8 aikaan. En kadu, että lähdin sillä näin kaikesta huolimatta olevan vakavampaakin pyrkimystä, sillä kumminkaan se hulikaani aines ei sinne tule ja se ääretön kansanpaljous mikä siellä oli. Tuntuu ettemme sittenkään ole aivan rappiolla, kun ne kauniit virren sävelet kokosivat ilta-auringon laskiessa kohti korkeuksia. Takaisin matkustin taas muukalaisena, sillä eihän kukaan lähtenyt varsinaisena juhlapäivänä kotiinsa.
Vienolta saimme kortin, jossa hän ilmoitti olevansa oikein reipas ja iloinen ja nauttivansa matkasta. Kerttu sanoi kirjoittaneensa karjasta. Sen vain sanon, että Helmikki teurastetaan tänään, sillä on niin pahasti möyrytauti, ettei pääse paljon liikkumaan. Ja se nuori myöskin, joka on melkein luiksi laihtunut, kun niin hyvää lehmän alkua emme olisi raskineet hävittää ja sittenkin kaikki toivo sen parantumisesta on turhaa. Emme saaneet näitä kaupaksi, kun ne eivät voi kävellä ja täällä eivät rupea lahtaamaan. Täytyy lahti-amme laittaa kellariin ja käyttää jäitä. Mehtälässäkin kuului se kellari olevan niin kylmä. Viemme nuoren lihat sinne ja yhden ammeen. Ja ruokaahan tarvitsemme, kun täytyy pitää näin suurta väkeä. Aholan poikaset ovat jo turnesta harventamassa. En muuta muista. On kiire. Lahtarikin tuli ja kaikki toisinaan hyökkää kimppuun työt nimittäin. Lämpöinen tervehdys omaltasi”