Kirje 1929-7-8, Helsinki

Rakkaimpani! ”Taaskin minä kirjoitan nurrukirjeen. Luulen teillä olevan salaputkien tähden suuren jännityksen ja lupasin soittaa maanantaiaamuna, vaan kun otin kaksikin eri kertaa kiireellisen puhelun 8-9- välillä niin sanottiin, ei Kallio vastaa, vaikka olemme monesti soittaneet. Lieneekö ollut vipu Mehtälässä vai huoneet tyhjänä. Soitan nyt keskiviikkoaamuna 8-9- välillä (Helsingin ja rautatien aikaa), ellen sitä ennen saa kirjallista selostusta.Sunnuntaina tulen kotiin. Wienon tulosta en ole mitään kuullut. Ehkä hän huomenna tulee tänne. Mitään erikoisempaa en tiedä enkä voi teidän puutteitakaan mitenkään auttaa.
Odotan jännitettynä, miten jakaantuvat Nivalan äänet. Minä menen kyllä läpi ensimmäisenä, vaan jo saan Nivalassa yli 500-600 ääntä niin jää Mustakallio kotiin. Kivioja vastoin luuloani näyttää menneen läpi. Asema huolettaa minua tavattomasti. Kyllä nyt olisi paras olla syrjässä. sydämelliset terveiset teille Isältä”