Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Olen tiukasti istunut nuija kourassa päivän ja hoitanut välikysymyskeskustelua. Nyt painavat kuin kuolema ryhmän jäsenet ja puolueen johtomiehet päälleni, että minun olisi muodostettava hallitus. Presidentti on myös nöyränä. Näyttää siltä, että puolueen vuoksi minun on se tehtävä, vaikka oma onneni puhuu vastaan. Mutta ml. on tehnyt minusta mitä olen ja sen tähden täytynee mennä, vaikka siinä kuluu mies ja nimi.Älkää missään nimessä lähettäkö penniäkään sille Karjalaiselle. Jyvistä saimme 700 mk. Nyt olette antaneet 1000. ettekä tiedä onko hän kylvänyt niitä edes peltoon. En tiedä oliko puhetta, että ne edes siemeneksi tulevat. Sitä paitsi eivät ne olleet itämättömiä, sillä maantietä varten, jossa oli lannoitettu pelto on meillä tavallinen ruis. Oulaisten myynnin kanssa on suurempi vastuu, sillä hän pyysi siementä. Hänellehän kirjoitettiin vaan hän ei ole vastannut. Jos olette luvanneet lisää, joka olisi ajattelemattomasti, niin täytyy kirjoittaa. Sen teen minä, kun saan tilanteesta selon. Olipa hauska kuulla, että heinänteko on niin lopulla. Arvattavasti etusuon yksi palsta on vielä niittämättä. Jos ilmat ovat hyvät, niin niittäkää sekin jatkoksi. Senhän voi panna seipäillekin, jos ilmat sitä vaativat. Sydämelliset terveiset teille Kyöstiltäsi”