Kirje 1929-9-23, Kotona

Rakkaimpani! ”Perunaa otimme jo melkoisen paljon. Kolme naista ja yksi mies oli kasakkana. Mutta kone oli tosi hyvä ja niin kevyt, ettei rasittanut hevosia. Perunoita tuli kovasti. Kertun pää tuli perjantaiaamuna niin kovalle tuskalle, ettei voinut olla ylhäällä. Kun yritti ylös niin täytyi kohta panna maata vaan siitä huolimatta, kun pää asettui niin meni perunamaalle. Lauantaina ei kyennyt menemään pellolle vaan piti maata ja pitää kylmää käärettä ja ottaa päänsärkylippuja, mutta lääkäriin ei saanut millään ehdolla. Nyt sunnuntaiaamuna, kun tätä kirjoitan ei hän ole vielä noussut ylös.Täällä on ollut kolme päivää kauhea tuuli. Se on puistanut lehtipuut melkein lehdettömäksi. Ja lauantaina rupesi satamaan ja tuulen kanssa löi niin, että se oli tosi myrskyä ja yölläkin tuli vettä semmoisina puuskapäisinä ryöppyinä, vaan nyt selkenee ilma. Kerttu ei voinut käydä Pietaa tapaamassa, kun oli sairas. Sanoin, jos tämä sairautesi on ilmoitus siitä, ettet tule ilman karjakkoa toimeen. Yritän Pietaa, sillä se tuntisi ja navetta olisi silloin minun vastuullani, ja sitä minä kaipaan, että soisin sen menevän tahtoni mukaan. Veikko ei ole tavannut Teuvoa, vaan on kaupattu renkejä, mutta Veikko on varovainen. Myllyssä ollaan niin pitkällä, että turpiini lasketaan maanantaina ja veli Juhokin tulee sinne töihin. Lehtonen saa myöskin mennä ja kaikki meidän pystyvät miehet paitsi Veikko. Sulkukin piti tehdä uusi raudoituksineen. Ja isä, lyhtyä tekee seppä, sillä seppä ei sanonut koskaan tämän vanhan lyhdyn olleen sopivan ja nyt tämän uuden rattaan hampaita ei sanonut panevan alttiiksi vanhan lyhdyn jyrsimiselle. Kyllähän se tulee valmiiksi vähitellen, mutta sekin pato jonka teit oli pitänyt purkaa ja tehdä toiseen kohti ennen kuin saatiin aivan kuivaksi juova.
Sen karjakon todistuksen Kerttu aikoi lisätä siihen lyhyempään muotoon ja kirjoituttaa neiti Riikosella siihen paperiin, johon kirjoitit nimesi. Kirkkoon jo soitetaan, menen sinne ja Kerttu tietenkin jää kotiin. Hän tuli juuri. Pää on vielä kipeä, vaan ääni on painunut, joten kaikki on johtunut vilustumisesta ja yskän tulosta. Olen iloinen, kun näin on, sillä pelkäsin niin kovasti, jos tulee aivokuume, sillä se tuska oli pelottavan ankaraa.
Maanantaiaamu. On yöllä kylmännyt ja nyt näyttä menevän pilveen. Veikkokin sanoi menevänsä myllyyn töihin, että se saadaan pyörimään ja suutari johtaa töitä. Ruvetaanko jälkiä siivoamaan, sillä penkeissä eivät peruna niin pian palellu. Mehtälässä tulevat ohrat puiduksi ja sitten ne aikaseen leikatut Pelson kaurat, jotka ovat kuivia, vaan muihin kauroihin ei pystytä vielä, kun ovat niin märkiä. Rukiita tuli vähän. Seulat on täynnä ja joku säkki vain jäi pois. Mehtälän rukiit jäävät siemeneksi. Onhan Takaluuvalla vielä kolmen riihen elot, joten piisaa vuodeksi leipä. –
Täällä on paikalliset herättäjäjuhlat ja kansaa oli paljon. Ei mitenkään olisi uskonut tulevan niin paljon väkeä. Kirkko aivan täynnä portaille asti seisoi, kun yritin tapulin puoli ovesta. Puhujia oli hyviäkin vaan pappeja ei ollut paljon.
Seppää mentiin noutamaan ja miehet menivät myllylle. En ehdi enempää. Sumu nousee. Panen Mustakallion mukaan Wienon tavaroita ja kirjeitä. Tuntuu olevan kiire, kun talvi uhkaa. Korkein teitä siellä suojatkoon. Lämpöinen tervehdys omaltasi”