Kirje 1929-9-4, Kotona

Rakkaimpani! ”Matka sujui hyvin ja sain yksin matkustaa siinä kopissa. Matkalukemiseni oli oikein hyvä, vaan se häiritsi, kun alkoi sataa ja se sade seurasi koko matkan. Nytkin keskiviikkoaamuna sataa, siis en ole muuta nähnyt kuin sadetta ja ilma on painostavan hämärää. Myllyn työ ei edisty, sillä vettä on joessa kuin tulvan aikaan, ei pääse ollenkaan sinne työhön.Täällä oli ollut jonku päivän satamatta ja tulva oli laskeutunut, että tiistaiaamuna olisi päässyt myllyn laaria tekemään, vaan sade tuli minun mukanani maanantaina, niin kaikki yritykset olivat turhat. Vieno on kertonut mitä tiistaina tehtiin. Ja nyt tänä aamuna järjestetään auramaan, kun vettä ei tule putoamalla vaan tippumalla, niin saattaa ulkonakin työskennellä. Minusta näyttää, että lapset kotona ovat hyvin täyttäneet tehtävänsä. Puhelimme Veikon kanssa kaikesta, niin hän sanoi mm. ei tämä Heikkilä niin suuri olekaan, kuin minä olin sen kuvitellut. Ja siitä ymmärsin, että yliote on Veikolla ja hän tuntee tämän hallitsevansa. Tuntuu niin hyvältä tämä kuulla, sillä silloin kun näin selvenee, ei ole liika painoa harteilla. Voi kun tihenee sadepisarain tulo, vaikka aivan vesi entuudestaan kiiltää joka paikassa. Miksihän tämä näin pitää olla. Kyselin sepältä olisko työt myllyssä edistyneet, jos olisi enempi työvoimaa, ei enää sitten kun ruvettiin siihen työhön, kun aina vain on satanut. Mehtälässä olivat eilen auraamassa ja ojalla. Teuvo sanoi, että kun on 10 miestä niin täytyy ponnistaa, että aikanaan saadaan työt tehdyksi.
Niin kiitos kaikesta, mitä sain levähdysaikanani ja kaikesta loistoasunnossa tapahtuneesta. Korkein Sinua johtakoon tehtävässäsi ja antakoon ymmärrystä johtaa asiat kansamme onneksi omasi”