Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Niin jospa silloin, kun tupaa vuorattiin, arvattiin ryhtyä myllyä korjaamaan, niin se olisi nyt toisin. Vaan kuulepas isä, silloin teitte mielestänne niin kuin paras oli. Emmehän nähneet eteenpäin tätä vetistä syksyä, että aina sataa. Ja isä emme yhtään vaivaa sillä nyt hermojamme niin täysi syy, kun meillä siihen nyt olisi, vaan alistumme tähän näin oli Korkeimman tahto. Meillä ei ollut kaukonäköisyyttä tehdä niin kuin nyt sen näemme, siis parhaimmin silloin koetimme tehdä. Kun ihminen kaiken täällä saa lahjaksi. Mikä meidän annetaan ymmärtää sen ymmärrämme sen käsitämme ja mikä meiltä peitetään sitä emme näe kuin vasta jälestä päin. Ja tämä opettaa meitä ymmärtämään, miten ihminen on toisen kädessä ja miten aina meidän tulee toivoa ja pyytää Jumalan apua pienimmissäkin töissämme ja hankkeissamme.Veikko sanoo padonneensa juuri siitä häkin edestä vaan kun oli jo satanut niin mailta alkoi laskea vettä, niin että alusvesi haittasi ja silloin olisi pitänyt tehdä työtä vedessä jota tehtiinkin ottamalla vanha turpiini poissa ja muukin puuosa, joka oli pehkuna saatiin silloin poissa. Mutta heti tuli ne rankkasateet, josta oli seurauksena veden lisääntyminen jokeen, että on aivan tulvillaan. Eilenkin satoi melkein koko päivän, joten vesi vain lisääntyy. Seppä aina toivoo, kun olis satamatta, että vesi rupeaisi laskemaan ja saataisiin turpiinilaitteet sinne. Rahkaa on haettu, että vesi hiukan vähenisi. Nytkin on pilvessä vaikka ei tällä kertaa sada. Perunapeltokin on niin vetelää, ettei tahdo löytää perunoita. Kaura ja heinänsiemen eivät ole vielä leikattavia. Tänään tulee navettaan sähkön panija. Lehmät eivät vielä olleet navetassa yötä. Juuri nostavat lipputankoa, kun ei sada. Korkein johtakoon meitä omasi”