Kirje 1930-1-17, Kotona

Rakkaimpani! ”Nyt on kylmempi 3 astetta kylmää. Eilinen vesisade muuttui puolen päivän aikaan lumisateeksi eikä ole enää sulanutkaan niiltä paikoilta, joissa on kulettu. Tiet ovat mustat ja tietenkin kärrykeli vielä. Mutta me vain odotamme lunta ja rekikeliä.Hanna siskoni saa myötäänsä sydänkramppeja. Saa nähdä voittaako hän tämän sairauden. Yhtenään täytyy hakea Oikarinen, joka ruiskuttaa vereen vahvistavaa ainetta sydämelle. Pistäydymme tyttöjen kanssa aina illoin häntä katsomassa. Naimi ja Elsa ovat morsiamia. Luulen, että tämä kaikki repelee äidin sydäntä.
Näin viime yönä unta Katrista lieneekö hän sairaana. Toissa yönä oli myös luonanne vaan en nähnyt Sinua. Huoneet olivat törkyä täynnä ja kaikki sikin sokin, kun kysyin neidiltä syytä tähän hän vastasi, kun täällä oli illalla tanssiaiset niin kaikki johtuu siitä. Milloin käyt kotona, sillä minusta tuntuu, että kun eduskunta alkaa istua, niin sitten et pääse.
Mitään erikoista ei tänne kuulu. Kerttu puuhaa lähtöä. Vieno hiljalleen parantuu vaan kyllä se käy hitaasti. Eihän sitä pääse tasapainoon kun on niin alas mennyt. Kuulimme, että Knuutin Matin on täytynyt tulla kesken maamieskoulusta kun tuli niin kova kuume. Emme sano tätä Kalervolle, että hän siellä pääsisi tasapainoon eikä kuule toveristaan tämmöistä. Taivaan Isä teitä siellä suojatkoon omasi”