Kirje 1930-1-21, Kotona

Rakkaimpani! ”Täällä satoi vettä eilisen päivän pienin väliajoin. Nyt yritetään kuokkimaan pyörtänöitä, kun tuntuu, että on aivan sula. Jos ei pysty kuokkimaan niin pienitään sepeleitä. Veikko menee Martin kanssa käymään kotisarassa, kun taas tuntuu siellä vieraita kulkeneen. Ei muita kuin niitä mökkiläisiä. Veikko juuri haki voileivät taskuun, kun arveli viipyvänsä iltaan asti, kun kiertelevät ympäriinsä sen kotisaran. Hän olisi mieluummin ottanut Matin mukaansa, että Martti olisi jäänyt päällysmieheksi, vaan Martin selkä on kipeänä niin sopii paremmin. Nyt he kaikki menevät Korpihaalle lapiot ja lekat mukana. Siellä V katsoo mitä sopii tehdä ja antaa vähän urakkaa, jos kuokka pystyy.Vieno sanoo niin reipastuneensa, että aikoo lähteä auskultoimaan. Olen koettanut tosissaan häntä syömään. Hän sanoo, että sisällään hän tuntee varmuutta ja halua nyt lähteä se viimeinen urakka nyt suorittamaan, niin syksyllä olisi valmis ottamaan vastaan paikan. Reipas ja virkeä hän on, mutta ei hän lihoneelta näytä. En pane vastaan hänen lähtöään, kun hän tuntee päässeensä tasapainoon. Jos hän vielä pääsee sinne. Vieno aikoo kirjoittaa tästä, vaan hän nukkuu vielä puuron päälle. Kun Kerttu tulee kotiin niin tulen sinne. Taivaan Isä suojatkoon ja siunatkoon, että pysyisit terveenä omasi”