Kirje 1930-1-29, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kuule kultani en tule niin mutkaisesti Sinun luoksesi. Tulen toista tietä, jos Veikko päästäisi, vaan hän ei tahdo voivansa jäädä, jos ei kukaan talonväestä ole täällä. Kun pääsisin niin tulisin suoraan sinulta salaa, vaan nyt ei ole tilaisuutta, kun Vienokin aikoo tulla sinne. Jos pääsee auskultoimaan, niin ei jäisi ketään tälle puolen.Miehet kuokkivat pyörtänöitä eilisen päivän. Nytkin on kylmä päivä, joten maa on kohmettunut eikä rapakko roisku. Miehet lähtivät sepeliä hakkaamaan, sillä ei voi hevosia liikuttaa, kun sais vain lehmille eloa. Sikalan kellari täyttyi niin että lankut ovat koholla. Niilo pantiin tyhjentämään. Kunpa sataisi lunta kuten Sikosen isäntä on ennustanut.
Wilkunan Joosen Maiju on yhä sairaalassa. Hän odottaa pienokaista. Alamaan Aali on niin heikkona, että lakanoilla nostetaan. Hän on Anninsa kanssa siellä omassa kodissa. Veikko ei löytänyt mitään erikoista sieltä kotisarasta. Hän ei joutanut kirjoittamaan, sillä illalla hän oli voimisteluharjoituksissa ja nyt meni 7 junalla Mehtälään leimaamaan puita. Kerttu ei ole kirjoittanut mitään, vaan onhan parempi, niin kotihuolet unohtuu. Korkein Sinua siunatkoon. omasi”