Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Täällä on vähän kylmännyt niin tuntuu valoisammalta. Eihän ole syytä valitteluihin, vaan kun on rapakkoa niin, ettei pääse juuri mihinkään ja aina sataa ja on hämärä, niin se ahdistaa. Meillä on miehiä kovasti. Niilokin tuli, vaikka eihän tässä juuri välttämättömiä töitä. Veikko kyllä sanoi olevan töitä ja tärkeitä niin eikös ole mukava teettää.Karjakko on työihminen ja mukava, tulee aina puhumaan ja suunnittelemaan kaikesta ja katsoo aina rehellisesti silmiin. Henna on meillä hyvä. Hän tasoittaa ja huvittaa elämän hauskaksi.
No niin se yksi suuri asia. En koskaan en edes ajatuksissani ole semmoista kuvitellut. En sovi sille paikalle. En voisi elää niin epätodellista elämää. Kaikki on mahdotonta minun puoleltani. Minun koko olemukseni kaikkineen on sopimaton. Taitoni ja kykyni, mitä ne ovat, ei mitään. Siis Kyösti olen pahoillani omasta puolestani jyrkästi. Luulen, että se kuluttaa Sinua liikaa, sillä olethan toimen ja työn ihminen etkä pinnalla keikkuva, joka vain keinuu, mihin aallot vievät. –
Ei meillä vielä lahdattu ole, kun aina vain on satanut. — Tulen oikein pian sinne, jos lupaat tulla kolmannessa luokassa, sillä eihän tämä matka ole muuta kuin makuuvaunussa oloa ja hyväthän ne ovat 3 luokan vaunutkin. Jumalan suojelusta toivon. Hän tiemme johtaa. Terveiset tytöille. Lähetämme lihaa, kun teurastetaan. omasi”