Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Olit ristiriidassa teitkö oikein, kun ei hallitus kaatunut. Oli omituista, että tämän taistelusi tunsin. Kesken kaiken puuhani, täytyi minun mennä yksinäisyyteen ja pyytää, että tekisit oikein ainoastaan kansamme ja isänmaamme hyväksi. Toivon valaistusta ja voimaa Sinulle, sillä tiedän varmaan, ettei ilman Korkeimman apua näissä ristiriidoissa kestä. Tuntui minusta, että Korkein antoi Sinun tehdä isänmaan parhaaksi. On väärin kiihottaa mieliä ja lisätä rauhattomuutta. On kuin ilmassa liitelisi liian paljon repivää ja raatelevaa. Tietenkin jonkun suuren tapahtuman edellä, mitä sitten edessämme lieneekin.Tänne ei ole tullut lunta lisää. Eilen käytiin Sarjanperällä ja tuotiin viimeiset halot ja pärepuita. Heinät ja lanta ovat jokapäiväisiä ajoja. Veikko kengittää nyt hevosia ja en saanut kysyttyä mihin miehet lähtivät. Martti meni Sieviin käymään.
Puhuin tänä aamuna karjakolle poislähdöstään. Hän alkoi itkeä ja sanoi, että on väärin karjakoltakin nyt pois lähteä, kun ei saa uusia koulustakaan. Itse hän tämän sanoi. Mutta kotoa painostavat. Kerttu toisinaan saa niin rauhallisen tunteen karjakkoa kohtaan, vaan toisinaan hän masentuu minusta liikaa. On totta, että suuri on karja ja uudelle karjakolle kaikki selittää ja järjestää niin kuin se tahtoo menemään ja minkälainen karjakko sattuu. Nämä asiat Kerttu painaa liian raskaasti nyt, kun hän ei ole terve. Toivotaan, että tämä menee hyvin ja tämä niin rasittava pulma selviää ja Kerttu saa tasapainon. Korkeimman johto on kaikessa ja tarkoitustaan useinkaan emme ymmärrä. Nyt on viisi astetta kylmää ja pilvessä. Ei kemiläiset ostaneet Pujoa. Taikaa Veikko opettaa ja on ihastunut.”