Rakkaimpani! ”Kylläpä tuli jämerä kirje aamulla nuorisoseuran kunniajäseneltä. Arvaan jo tuosta, että mummut ovat siellä kokouksessa sanelleet nuorisolle päätökset. Ja minä vain summassa kannatan, jos puoleksikaan on totta, mitä niistä kirjoitit. Sellaisilta karnevaaleilta pitää ainoastaan kieltää huone ja rangaista lainrikkojat. Minä myönnän, etten voi arvostella asiaa, kun en tunne minkälaisia ne ovat olleet. Kaikkihan riippuu siitä. Nuorisoseuran ei ole sille tielle mentävä, vaan onko luovutettava muille huoneistoa on vähän toinen kysymys, riippuu minkä muotoisia ne ovat. Kasvatustarkoitusta ei niillä ole. Pitkiin puheisiin ei tarvitse ryhtyä, elleivät hyväksy johtokunnan menettelyä, niin tietysti hallitus kaatuu pyytämällä eroa. Onnetonta erimielisyyttä.Kirjoitin Anttuunalle, että tuli yllätyksenä Yrjön ehdotus. Hänellä on äidin sydän eikä luota Yrjön kasvatukseen ja sen tähden kesyttelin. Sanoin myös, että Taisto ja Paavo saa kesällä tulla tekemään meille pieniä askareita. Kalervo soitti juuri ja käski sanoa terveisiä. On niin mukava, kun lapset soittavat. Samoin on mukava soitella kotiin. Mieli on paljon herkempi, kun saa puhella, Sydämelliset terveiset. Tule nyt heti tänne, sillä minun täytyy syöttää niitä ulkomaalaisia. Tervehtäin Kyöstisi”