Rakkaimpani! ”Kirjoitin Weikolle ohjeita. Hän tiedottaa minulle liian vähän. Lue tuo kirje, että pysyisit mukana. Hänen olisi paras käydä Ylivieskassa puhelemassa Länsi-Pohjan o.k.. Jos lisää lähetetään niin vaatikoon nyt heti maksun näistä. Wastaisten lastien rahdit voisivat maksaa siellä, jolloin vähennetään ne bruttohinnasta. Mutta siitä olisi sovittava. Minä arvaan, että teillä on rahanpuute, kun on mennyt rahteihin ym. Minä en myöskään pysty lähettämään enkä lyhentämään sitä Härmään olevaa velkaa, sillä minulla on nyt suurin henkivakuutukseni maksettavana. Ja Mustakalliollekin täytyi vähän lainata. Weikon kirjeen lopussa oleva asia ei ole kehotukseksi aiottu, mutta minä luulen hänen tällaista ajattelevan, joten huomautan täten, että oston täytyy olla edullisen ennen kuin sellaiseen voi mennä. Mutta joskus sattuu. Minulle kerran tarjosi kelirikon tultua eräs Wiipurin puolesta oleva kaupustelija hyvän hevosen valjaineen 270 markalla vai eikö liene ollut rahaa tai uskallusta, kun en ostanut. Mutta monta vuotta pysyi se tarjous mielessäni. Sinä kesänä kaduin nolottain monesti, kun oli heikko hevosvoima. Wieläkin 30 vuoden kuluttua muistan tuon hevosen. Pyrkimyksenä tulee olla tulla toimeen nykyisillä, vaikka lujalle joutuvat kesällä. Ja sen tähden lupaan liikkumis ja harkinta mahdollisuuden Weikolle, jonka uskon sitä osaavan Weikon ymmärryksellä käyttää. Pyryn tarvittaisi Wesan ja Jänteen ohella kotona, mutta kyllä Mehtälässä täytyy olla 5. Se on suuri talo ja vahinko tulee heinäaikanakin ellei ole kyllin hevosvoimaa. Poju on tosin lisää, vaan Ajo on poissa ja kahdella varsa.Kyllä se Kalervo todella yrittää. Huomaan puhellessani hänessä niin monenlaisia heräämisen piirteitä. Tanskaan menokin on pelkkää antautumista opinnoille, jotta kykenisi saamaan vastaisuudessa kannattavaksi viljelyksen. Kunpa lapsirukat onnistuisivat siinä.