Kirje 1930-4-5, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kun Weikko sai illalla kirjeen niin lähetän teille aamuksi. Kyllä on ollut niin paljon työtä ja huolta, ettei ole tahtoneet hermot pysyä tasapainossa. Se Lapuan sakki on antanut ja antaa työtä. Wälikysymykset menivät hyvin. Minä tosin vähän hermostuin, että pidin sellaisella iskevällä voimalla, että lehteritkin elivät ja päät painuivat alas eduskunnassakin monella. Sain juuri sen lapualaisten onnettoman sähkösanoman, kun tohtori Helo nalkutteli minulle. Nousin puhumaan ja aloin rauhallisesti, mutta puheen kestäissä alkoivat kommunistit tehdä välihuudahduksia. Iskin kuin jousella vastaan ja samalla paisui ääneni liian voimakkaaksi, joten näytin kiihtyneeltä. Puhe teki niin valtavan vaikutuksen, että sen jälkeen ei ollut yhtään voimakasta hyökkäystä ja ne, jotka olivat siihen saakka tehneet hyökkäyksiä purkivat sanansa. Läheinen olen sanomaan vaan en ikinä ole eduskunnassa iskenyt. Ympäri maata olen saanut sähkösanomia, kirjeitä ym. Ja mikä merkillisintä kommunistit eivät sanoneet puheissaan mitään minun kiihtymisestä. Sos. lehdissä kiittelivät Heloa, että se härnäsi minun puhumaan ja sanomaan kansanvallan puolesta niin paljon, etteivät luulisi minun muuten sanoneen. Ehkä Mustakalliolta kuulet enempi. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”En tiedä miten on meidän kutsujen kanssa. Neuvottelen Procopen kanssa. Tämä kirje ei joutunut Mustakallion mukaan kuten toivoin”