Kirje 1930-4-6, Nivala

Rakkaimpani! ”Täällä ukot ovat iloisia voimakkaista sanoistasi. Nousit korkealle heidän silmissään. Kaikkialla täällä siitä puhutaan. Lapuan menettely tuomitaan jyrkästi. Olkkonenkin soitti illalla ja oli niin myötämielinen Sinulle. Minä sielussani kiitän Jumalaa ja toivon, että Hän sinua tukisi ja ohjaisi menettelemään oikein tämän raukan, rikkinäisen kansan johtamisessa sopusointuun. Älä tule ylpeäksi, sillä nyt on ilmassa Sinun kiitostasi. Kaikkihan tulee Korkeimman kansojen kaitsijan kädestä. Uskon, että moni vakava suomalainen rukoilee puolestasi Jumalaa, että jaksaisit kaikesta selviytyä voittajana ja tämä kiihkoilu ohi ilman vakavampia seurauksia.Täällä on päivisin kauniit ilmat ja öisin kylmää ja rukiinlaihot paljaina ovat kaiken tämän vaihtelun alaisena. On nyt kysymys kestääkö nekään oraat, jotka vielä ovat elossa tuon oikullisen talven jälkeen.
Ajattelin tulla siellä käymään, että saisi puhella kaikesta vaan en ole oikein normaali kunnossa ja silloin ei viitsi matkustaa. Jos minun pitää välttämättä nyt keväällä käydä, niin meinaan lähteä joko maanantaina tai tiistaina, että saan voita mukaasi. Soita tulenko.
Suutari pääsi nyt pois. Veikko aikoo ottaa miehiä, että saa kevättyöt tehdyksi äkkiä ja joutuu pellolle, niin pian kun kärsii sinne mennä. Liisan ja karjakon riitaa emme ymmärrä. Illalla saunassa käydessä Liisan sydän tuli niin kipeäksi, että täytyi hakea lääkettä täältä. Kerttu oli niin myöhään, etten tiedä miten se kaikki meni. Liisa ei ollut aamutöissä ja Kerttu vielä nukkuu. Kerttu aikoo panna kartiinikankaan ja Iida mattokankaan ja minun pitää pitää heidän tarpeistaan huoli. Korkein teitä siellä suojatkoon. omasi”