Kirje 1931-10-5, Helsinki

Rakkaimpani! ”Oikeastaan ei ole minulla mitään asiaa, vaan kun löysäsi hetkeksi liike, niin muistelin kotiasioita ja kypsytin Veikkoa, ettei 8 enempää ota miehiä. Se kypsyy hänelle vähitellen ja sen tähden saa olla hauteessa. Vähempien otto ei edistä, sillä silloin joutuu pitämään päiväläisiä, jotka aina tulevat kalliimmaksi. Sen tähden on paras ottaa kohtuullinen väki. Omat pojat ja 7 renkiä kykenevät ulkotyöt tekemään. Ja Iisakki on kartanossa. Tällöin voi jo toinen olla liikkuvalla pohjalla, joka on välttämätöntä.Mutta työttömyyskysymys? Mitä saa työtä Martti, Niilo, Samppa ym. Se hirvittää. Kyllä eteemme tulee vaikeita pulmia. Rahamaailmassa on hirveä kaaos. Ihmiset eivät ymmärrä meidän kantaa, kun pidämme markkaamme kultaan kytkettynä. He luulevat puutteessaan ymmärtävän paremmin kuin me tämän kysymyksen. Ihmisraukat luulevat, että on parempi, kun nykytila tuli mitä tuli. Myöhemmin varmasti huomaavat erehdyksensä. Teemme, minkä maallemme ja kansallemme pidämme parhaimpana. Ulkomailla meitä ihaillaan vaan kotona osittain vihataan. He luulevat, että jos löysäisimme virran mukaan niin saisi taas ihmiset maksaa halvalla rahalla velkansa. Muistelevat aikaa, jolloin oli tavaran kysyntää, mutta ei sitä nyt tulisi, kun on liikaa kaikkialla, jos olisi ostajia. Niitä puuttuu, kun ei ole ansioita. Mutta nyt ei tulisi, kun on maailman pula vaikka löysäisimme heti. Uskomme arvojen muutoksen tulevan, mutta koetamme valita ajan. Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”