”Rakas WeikkoOlen ajatellut sitä Knuutin ostoa ja nyt olen vähän ajatellut, että jos kehotamme Pohjolan-Osake- Pankin sen ostamaan 70,000-75,000 markkaan ja ostetaan me sitten pankilta. Silloin he rahoittaisivat sen ja saisimme järjestelyaikaa. Pankin pääjohtaja on koulukaverini. Minusta tuntuu, että silloin ei jäisi mitään varjoa naapureidenkaan kannalta. Tietysti Tuomas matkustaa Ouluun seuraavana päivänä, mutta silloin ei noiden köyhien omaisuus ei menisi polkuhintaan, sillä silloin voisi pankki maksaa siitä arvioimani hinnan. Rahoituksen kannalta olisi tämä paras, sillä minulta ei nyt liikene, kun maksoin juuri soijalastin 13,650 markkaa ja nyt olisi (Heikkilän ja omani) tulo- ja omaisuusveron maksu. Marraskuun maitotili lienee ollut laiha, kun et voinut Kalervollekaan lähettää.” —