Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Tunsin silloin maanantaina iltapäivällä, ettei meillä ole pelkoa linnaan joutumisesta. En mennyt apteekkiin kuuntelemaan, sillä tunsin vähän vieraassa paikassa joutavan olon, joten hiihtelin Peltoniemeen puhtoista lunta pitkin, johon säteili pieniä kirkkaita tähtiä. Tässä puhtoisessa luonnossa yleni sieluni Taivaan Isän puoleen. Kirkkokin näytti olevan niin vakavana. Tämä retki syöpyi lähtemättömästi johonkin minussa. Kyösti se oli juhlapäivä. Tallustelin sitten takasin Peltoniemestä pimeässä sukset kainalossa. Rakas Kyösti, miten sydämestäni toivoisin, ettet rupeasi pääministeriksi. Sinä kulut niin liiaksi. Eheytä itsesi. Älä kuluta itseäsi noiden kiihkomielisten räyhääjien tähden. Anna nyt heidän koettaa hoitaa asioitaan, johon ovat menneet. Näethän, että nyt ei ole sinun aikasi nousta rintamalle. Älä mene toisten sotkuja selvittämään. sain juuri tuntemattomalta kirjeen. Lähetän sen, jotta näette mitä sanotaan. Voi tuota, kun luulee, että meidän on paha olla, kun emme päässeet Linnaan. Ole nyt vähäkään syrjässä. Tee nyt päättävästi se. Näin tulee tämä asia aina paperille. Olen vain kuiskeita kuullut, sillä en ole käynyt missään kylässä. ” —