Kirje 1931-4-22, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kirjoitin Weikolle ohjeita, jotka hän jo tietää, vaan eihän vara venettä kaada. Kerttu kai lausuu ajatuksensa mitä lehmiä viedään Mehtälään. Hän puhui niistä illalla, vaan en tiedä tuleeko kotiin ennen kello 5. Hän ajatteli, että maitomäärä saisi olla noin 30 kg. eikö kumminkin ole parempi, että viette sinne kurnaalia silloin tällöin. Luultavasti Kallen vaimolle täytyy ruveta myymään maitoa.Käske nyt Weikon selostaa minulle kauppansa. En pannut hänelle mitään tästä kirjeeseen. Sanoin eilen puhelimessa, etten tule kotiin ehkä ennen kuin helluntaiksi. Nyt katselin almanakkaa ja huomaan sen olevan niin kaukana, että minulle tulee varmaan ikävä ennen sitä. Kevät kun tekee koti-ikävän.
Miltä näyttää se karjakon sisko? Jos hän on sopiva kotitalouteen niin tehkää sopimus hänen olosta, vaan muussa tapauksessa on harkittava kuka nykyisistä parhaiten sopii kyökkiin. Hennahan olisi rehellinen vaan särkee astioita. Mutta kyllähän tämä järjestyy, kun kerran on varovainen. Oli hyvä, kun se Iida pääsi sinne Mehtälään. Mehtälässäkin pitää tarkoin tornit ja takat tarkastaa, että ei tule onnettomuutta. Sitä minä pelkään. On kai navetan torni puhdistettu.
Kirjoittakaa nyt useammin. Tosin kuulemme äänemme ja vointimme vaan asioiden käsittely käy kovin vaillinaisesti, vaikka saakin kysymykseensä heti vastauksen. Molempi parempi. Näkeminen ja tällainen suullisuus olisi paras. Hyvin voimme! Presidentti rouvineen kaipasi sinua illalla. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”