Kirje 1931-7-2, Helsinki

Rakkaimpani! ”Tulen kotiin 10 päivä. Mukana pojille kirje huoneitten korjauksesta. Luulen rupeavan vähän poikia hiukaamaan, kun näkevät mihin kaikkeen on tänä kesänä ryhdyttävä. Luulen jäävän pahimmat työt siihen, kun tulen kotiin. Ja minähän olen sopiva niitä teettämään, kun pojat ovat väen mukana. Tarjoan heille kumminkin tilaisuuden tähän. Kun luet tuon poikien kirjeen, niin huomaat miten paljon on mm. sammalien tarvetta. Ei silloin saa päästää yhtään sammalkuormaa ohi, jos kohtuudella saa ostaa. Ja nythän saa ostaa, kun ilmoittaa kuinka paljon maksetaan. Hinta tietysti halvempi kuin edellisinä vuosian, mutta siihen ostoon on heti ryhdyttävä, kun pojat lähellä taloa työssä. Sammalet pannaan karjalatoon. Ne pitäisi olla jotenkin kuivia ostettaissa niin eivät pilaantuisi kasassa. Toivottavasti nyt on nopeasti edistynyt salaojitustyöt. Mutta se Mehtälä vaatisi Kalervon. Ellei hän sinne jouda, niin pitäisi käydä usein. Ehkä sieltä joutaa lannan ajoonkin kotiin pari poikaa ensi viikolla, niin silloinhan ei sinne jää paljon väkeä. Näkemiin Kyöstisi”Helsinki 19/8 31 Rakkaimpani! ”Kiitos kaikesta. Yritin puhelinyhteyteen kanssanne, mutta ukkonen oli särkenyt siellä johtoja. Kirjoitan Weikolle töistä. Mutta samalla eräitä huoliani pistän paperille karjan suhteen. Lähtiessäni kuulin, kun Kerttu tarkastuskarjakolle määritteli Nurmikin teuraseläinten joukkoon. Tämä oli minusta ihmeellistä. Lehmää vasta ehdytettiin, ei siis ole astutettu 8-9 kuukauteen ja nyt teuraaksi vanhin kantakirjalehmä. Sen kantokyvyttömyys ei mielestäni ole selvä, kun ei koko talvena ole astutettu eikä kesällä ole saanut olla sonnin kanssa. Toimikaa nyt hyvät ihmiset niin, että se Mehtälässä oleva sonni saa olla karjan mukana, sillä muuten voi jäädä mahoja. Se ei liene kenellekään vaarallinen, vaikka on joukossa. Niitä Mehtälän pienempiä nuoria ei saa kiusata siellä erillään solukon haassa, joissa on huonoin syöttö, vaan pidettäköön niitä Mehtälän vainiossa ellei ne saa seurata sonnin vuoksi karjaa. Niillä on ollut talon huonoin syöttö, vaan kun olen niin vähän siellä käynyt niin en ole kiinnittänyt siihen huomiota. Myöskin voisi ajatella, että ne tuodaan kotiin niihin syöttöhakoihin ja annetaan olla siellä yönsä päivänsä. Niille kotona oleville vasikoille pitäisi viedä rehuja sinne latoon. Niiden puutteen huomasin siellä, mutta en muistanut viettää. Tämä on nyt muistettava. Muuta en nyt muista aivan välttämätöntä. Kirjoitan Weikolle muista asioista. Sydämelliset terveiset teille kaikille Isältä”