Rakkaimpani! ”On tuntunut kovin oudolta, kun et ole soittanut moneen päivään. Nyt tiistaiaamuna on kova myrsky. Illalla alkoi tuulemaan ja yhä tuulee, niin että täytyy ololla lujasti kiinni, ettei joudu ilmaan kellumaan tuulen vietäväksi. Se navettahomma on vähän somasta. Nata niminen lehmä antoi samanlaisen epäsikiön kun viime vuonna. Nuupikki niminen Wienon nimikko seuraavana aamuna samanlaisen vaan pyöreämpi ja suurempi pää, jalat enempi käppyräiset. Molemmat syntyivät takajalat edellä niin ei tarvinnut suuresti auttaa. Noin 5 minuuttia ne hengittivät ääntämättä ja sitten kuolivat. Semmoisen näkeminen oikein kummastuttaa. Sitä naattisäilykettä on annettu lehmille ja ne syövät oikein suun täydeltä. Kumminkin on maito vähentynyt, kun piti vähentää kaurajauhojen antia. Ja mitäpä tuostakin kilvoittelusta on hyötyä, kun maatiaisvoista maksetaan 15 mk niin alentuuhan se maksu meijerissäkin.Salanne käväisi täällä yhtenä iltana ja kertoi pulakokouksesta; olin siellä ja sain sen käsityksen, että ukko parat ovat hädässä ja etsivät pulaan syyllistä. Ilman mitään harkintaa syytävät suustaan mitä sinne on patoutunut. Eihän niistä tahtonut saada ponsilauseita. Remonttimiesten liike ruoskittiin säälittä, josta Koutonen suuttui vaan sitä ei kuunneltu. Ja kun kokous loppui niin näytti, että kyllä ukkoraukat jaksavat taas muutaman kuukauden, kun ovat saaneet purkaa suustaan sen jomottavan kuorman. —
No nyt kerron semmoista, jota ei täällä ole ennen tapahtunut. Viime lauantaina lähti kirkonkylän nuorisoseura näyttelemään Ruuskanperälle. Meiltähän lähti Weikko, Kalervo ja Kaino kahdella hevosella. Sinne olikin tullut 2 miestä oikein kylän kauhuja Karsikkaalta, toinen tullut Rapakolta ja toinen linnasta joku viikko sitten. Rettelöimistarkoituksessa olivat uhkaillen alkaneet näytännön aikana rähistä. Pihlajamaan Eemeli oli järjestysmies niin hän kielsi vaan se ei auttanut. Eemeli rupesi panemaan ulos ja Weikko meni apuun. Näytäntö saatiin loppuun niin alkoivat uudestaan rähistä ja olivat aikoneet Weikkoa lyödä puukolla. Melkoinen mellakka oli siellä tietenkin ollut. Sen puolen miehet olivat varoittaneet, että ne ”roistot” kyttäävät varokaa. Weikko komensi, mennään kaikki yhdessä roikassa. Kalervo ja Kaino joutuivat viimeisenä ajamaan. Ennekuin lähdettiin liikkeelle, ajoi Kojolan poika pyörällä reen perään. Silloin näki Kalervo kuutamossa, kun yksi mies iski puukolla Kojolaa ja samassa lähti juoksemaan. — Heti kun Kalervo tämän näki, lähti juoksemaan miehen jälkeen vaan kun turkki päällä ei saavuttanut. Karjasi, jos et seiso paikallasi niin ammun läpi. Mies häipyi metsään ja lymysi. Vartiainen hyppäsi mieheen käsiksi ja aikoi iskeä puukolla. Kalervolla kintas ojossa olevassa kädessä, jolla aikoi ampua ja niin toivat tuon onnettoman rekeen. Tällä aikaa olivat Weikko ja Kaino ottaneet haavoittuneen rekeensä ja koettaneet päästä ensimmäiseen asumukseen, joka oli pieni mökki. Siellä Weikko ja Kaino sitoivat haavoittuneen, toiset naiset voivottivat ja huusivat. Kaksi puukon pistoa, toinen kainalon alla ja toinen ylempänä. Veri juoksi kovasti noista reijistä ja liha oli pursunnut ulos Kojolan paita revittiin siteeksi ja Weikko antoi paitansa ja turkkinsa haavoittuneelle ja niin lähtivät ajamaan Humulla lääkäriin. Kalervo Itulla toi Vartiaisen ja Eemelin kanssa sitä roistoa Knuutille. Lääkärin lausunto; toinen pistoista on lähellä keuhkopussia ja veri on vähän vuotanut sinne ja Kojolan piti jäädä sairaalaan, kun oli noussut kuume. Luultavasti hän tänään pääsee pois, sanoi Weikko. Kojola oli sanonut Kalervolle sunnuntaina, kyllä sinulla on urhoollinen sisko, ei se hätäillyt.
Nyt on jo kiire postiin. Veikko puuhailee heinänmyyntiä, sillä kysyntää on. Sehän se vaivaa, millä ihmiset ostavat. Kerro tytöille tämä juttu ja Vienolta terveisiä. Lämpöinen tervehdys omaltasi”