Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Ennen kirjoitimme melkein joka päivä vaan nyt puhelimen aikakaudella on se harvinaisempaa. Wiime pyhän aikaan olin iltapäivisin niin kiinni, ettei ollut tilaisuutta soittaa ja muulloin ei tahdo saada vuoroa. Sunnuntaina olin koko päivän puoluekokouksessa, joka muodostui pulakokoukseksi. Ihmisillä on hätä kaikkialla. Sen huomaa kaikesta. Ja valonpilkahdusta ei näy. Päin vaistoin asettavat kaikki kansat tullimuureja itselleen. Näyttää siltä, ettei nyt kestä kohta kukaan muu kuin velaton talonpoika ja niitä on vähän. Jos vienti tyrehtyy, jonka varassa elämme, niin silloin on onnettomuutemme ylimmillään. Kylläpä on surullista sielläkin tuon huliganismin leviäminen. Surkea oli, että yksi joutui tuon huligaanin uhriksi, vaan tietysti tuntuisi vielä kohtalokkaammalta, jos meidän poikiin iski. Olivatpa sentään miehiä Wartiainen ja Kalervo, kun ottivat sen miehen kiinni. Surkea on, ettei tuokaan roisto paljon saa, jos Kojola pian paranee. Tuntui hyvältä, että poikamme hoitivat haavoitetun ja roiston, jonka puukko oli tähdätty parempi osaisia vastaan, sillä eihän hänellä ollut mitään syytä K. paremmin kuin muitakaan kohtaan. Onneksi saa hän rangaistuksen myös järjestysmiehen vastustamisesta, joka on verrattava poliisiin. Yleisen syyttäjän ja nuorisoseuran pitää vaatia rangaistusta myös iltamien häiritsemisestä ja järjestysmiehen vastustamisesta.Jos tulet presidentin kutsuihin niin lähetän matkarahat. Jätän asian harkittavaksesi. Näyttää siltä, ettet ole kirjettä antanut Kalervolle. Lienetkö neuvotellut siitä edes Weikon kanssa. Se kai johtunee syyllisyyteni arvioinnista ja erilaisesta kasvattajan vaistosta, sillä hyväähän meidän täytyy kummankin ajaa takaa. Muuhan ei saa olla päämääränä. Ja eihän sekään ole ihme, että katsomme eri kannalta asioita, kun sinä olet läsnä ja minä poissa. Olisin suonut, että ainakin Weikon kanssa olisit puhunut asiasta sen jälkeen, kun hän olisi lukenut kirjeeni. Ilman sen lukemista ei hän ymmärrä minua, mutta luettuaan kyllä, koska oli paikalla. Sinulla näkyy jatkuvasti olevan siitä kohtauksesta oma käsityksesi, jonka kuulin heti silloin. Suurin haluni olisi tietää, onko Weikollakin sama käsitys. Mutta ehkä on parempi, etten sitä tiedä, niin ainakin voin toivoa, että se on hieman erilainen. Panen kumminkin sinun kasvattajan vaistolle niin suuren arvon, että jätän edelleen harkittavaksesi annatko Weikon sen lukea, sillä Kalervolle ei sitä voine enää antaa. Mutta hävitä se kirje, sillä se painaa sinua ja minua. Eli anna se minulle takaisin tavatessa, sillä haluan sittenkin tutkia itseäni sen valossa. Ehkä on niin paras.
Mitään erikoista ei kuulu. Lauantaina on ylimääräisten valtiopäivien päättäjäiset ja tiistaina avajaiset. Saa nähdä tulenko puhemieheksi silloin. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi” Koetan ensi yönä täyttää veroilmoitukset ja lähettää sinnekin”