Rakkaimpani! ”Nyt lähetämme pikaterveiset. Paketin laitoimme kapsäkkinuoralla, että Liisa saattaa sen hyvästi kantaa.Tänä aamuna vasta voin antaa kirjeesi Kalervolle. Odotin aikaa, milloin hän olisi kaiken unehuttanut, että voi lukea sen opikseen. Luettuaan tuli Kalervo luokseni ja sanoi; oli hyvä, ettette heti antanut kirjettä, silloin en olisi sitä ymmärtänyt. Odotin hiljaisuudessa, milloin Kalervo alkaa lämmöllä puhua isästä. Olen kuullut parina päivänä Veikolle sanovan, meidän pitäisi isän kanssa puhua kaikesta enempi niin usein hän vetosi kirjeissään. Silloin tunsin, että tapahtuman eteen on kasvamassa verho ja isä tulee esille oikeassa valossa pojille. Nyt on aika antaa isän neuvot Kalervon sanomisesta ymmärsin, että olen tuntenut hänet oikein. En mitään maailmassa kaipaa, kun sopusointua ympäristössäni. Ja sittenkin sen niin usein rikon. Sillä tahto minulla on, mutta täyttää hyvää sitä minä en voi. Täällä satoi illalla vettä. En muista nyt enempää. Siitä minä olen iloinen, että on halot ajettu ja kariakin on ajettu. — Meillä on lukukinkerit helmikuun 11 pv. Lämpöinen tervehdys omasi”