Rakkaimpani! ”On ollut tosi masennusta nykyään. Peruna toki saatiin otetuksi vaan tuo turnesmeri kammottaa. Lumi, jota maanantaina ja tiistaina satoi, ei ole vielä sulanut, sillä keskiviikkona oli koko päivän 6 astetta kylmää. Torstaina oli lämmintä 3 astetta. Miehiä meillä 27 ja omat naiset päivällä ottamassa perunaa. Mehtälän vakituinen väki lähti pois keskiviikkoiltana. Tuumittiin, että ruvetaan ottamaan turnesta, vaikka se on vähän jäässäkin. Kaino meni sinne, kun Tupa Katri poltti käsivartensa kun otti perunapataa uunista niin läikytti soosia lieteen ja höyry poltti pahaksi. Jos olisimme heti laittaneet kannakkeen niin olisi parempi. Olemme koettanee oman Katrin kanssa riepattaa kun hän tulee tuomaan maitoa. Olen ruvennut pelkäämään, että hän saa mätää nenäonteloonsa kun ei kärsi panna päätä alaspäin. — -Torstaina oli meillä kiire, kun oli leipomus ja 30 hengelle piti kuoria perunat. Kaikki saatiin valmiiksi kun tulivat syömään. Kaino tuli hätääntyneen näköisensä ja sanoi, että suolia polttaa kun revin turnesta ylös ja olin ahkerasti kumarassa niin suolissa tapahtui joku häiriö. Hän ei kärsinyt hengittää ja kova tuska oli. En ymmärtänyt muuta kuin suolisolmu. Laitoin kylmän kääreen vatsalle ja hän sanoi tuntuvan hyvältä. Kolme kertaa vaihdoin kääreen ja sitten Kaino nukkui. Se oli kauhea säikäys, ja minusta tuntui, etten tule sinne, sillä ei siellä olisi rauha, kun täällä on kaikki niin kovin sevon. —
Olin Alamaalla seuroissa kun Wilhelmi lähtee sotaväkeen. Siellä oli paljon vieraita ja Paavo oli ostanut lampaan, että saavat vieraat ruokaa. Kyllä meistä tuntui pahalta tämmöinen ruokkiminen, kun ei mitään ole.”