Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Tulenhan sinne käymään kun pääsen ilmaiseksi. Kaino on koko syksyn aikonut matkustaa Ouluun hammaslääkäriin ja nyt hän toteutti sen, vaan tuskin viipyy monta päivää. Myllyvettä ei ole. Se kiusaa. Pojat kulkevat tarkastamassa, vaan kun vettä ei ole juovassa niin mylly ei pyöri. Nyt meni osa miehistä metsään karsimaan oksia latvoista. Pojilla on pajan teko mielessä. Veikko on nyt ajatellut, että se pantaisiin kuopan viereen. Siihen laitettaisiin torni ja kipinän eli säkenen sammuttaja niin ei olisi tulen vaaraa ja olisi lähellä. Mitä sinä sanot tästä. Ei minun pitäisi tästä vielä sanoa, kun tietenkin tahtoisivat sen itse esitellä. Siitä Sinun ehdotuksestasi en ole saanut tietää juuri mitään. Sen kuulin Veikon sanovan Kalervolle, että voi kun saisimme sen metsän pitää, sillä Heikkilässä on niin paljon metsää ja Mehtälän metsä on liian pieni verraten sen laajuuteen. —Olen lukenut vanhoja kirjeitämme ja kun tulen sinne niin luetaan niitä yhdessä. Se runokin oli siellä. Tuntuu kuin näkisin kaiken ensi kerran toisessa valossa. Se johtuu siitä, että olemme lähemmäksi kasvaneet. Annamme Katrin päivää tänä iltana väelle. Lämpöinen tervehdys omaltasi”