Rakkaimpani! ”Kiitos vieraanvaraisuudestasi. Nyt on lukukinkerit ohi ja kaikki meni tavallisuuden mukaan. Vieraita oli melkoisen paljon syömässä vaan ruoka riitti. Keitimme ohraryynipuuron ja Kaino keitti maitokiisselin päällysruuaksi siis ei muuta ostosta kuin sokeri, vehnäjauhot ja kahvit. Illalla oli sitten seurat. Mustakallio puhui niin kauniisti raamatun lauseesta. ” Oppikaa minusta, sillä minä olen siveä ja nöyrä sydämestä”.Ei ole lunta vieläkään tullut lisää. Hevosajot ovat samat saven- ja karinajo. Kun tulin kotiin niin apteekin herrasväki tuli ja sanoi nyt juuri tulee sota. Isäntä raukat ovat kiihdyksissä ja eikä ihme, kun pankit vetävät korkoa 14 % ja voikilo on 12 mk ja vielä lisäksi leipä ja heinät ostamisessa, kun niin moneen paikkaan tuli vajanainen vuosi. Jokainen sanoo tätä kiristystä ei kestä, mihin me joudumme. Mustakalliokin tuli puhumaan ja sanoi eikö Helsingissä osattu sanoa pelastusta edes pientä toivon pilkettä, eipä siellä minä kuullut mitään. Nyt kun kuljen tuolla pitäjällä, alkaa kuulua niin kovin paljon ja uhkua jo tasapainon menettämistä. Noin puheli Mustakallio. Lähetän Heikki Niskasen kirjoituksen, että näet mitä se on. Koutonen myöskin on lähtenyt kiihotusmatkalle pohjoiseen, ja voi senkin arvata mitä sekin raukka puhuu, kun koko ikänsä on valehdellut. Tuntuu niin kummalta, kun muista vuoden 1917 työväen sanomalehdistön kiihotuskirjoitukset ja uhkaukset ja siitä seurannut kaamea loppu. Pitääkö nyt tämän toisen puolen aloittaa, kun kiihotukset ainakin viittaavat siihen. Lapuan liike on kuin kommunisti räikeä ja maanviljelijät menevät tyynemmin. Ja Sinä rakkaimpani olet tähtäimessä, Jumala yksin voi varjella kaikesta. Kunpa kaikki menisi onnellisesti vaan tuskinpa, sillä kaikki vain sanovat tästä täytyy tulla repäisevämpi ratkaisu. Hän kansojen kaitsija suojatkoon ja johtakoon Sinua. omasi”