”Tämä kirje jäi lähettämättä. Sen jälkeen on saanut nähdä yhtä ja toista. Kokoomus taas ”ymmärtää” ja puhuu vaan liikehtimisestä. Tämän päivän Suomenmaassa on kirjoitukseni; ”Suojeluskuntien tulevaisuus”. Se näyttää herättäneen täällä tavatonta huomiota. Moni on jo soittanut minulle. Toiset sanovat hyväksymme joka sanan, toiset kyllä on vakava kirjoitus, kolmannet muut sitä eivät olisi voineet samalla voimalla sanoa. Odotan, mitä kuulen suojeluskuntien esikunnasta. Puhdistus täytyy nyt saada aikaan. Se on arka kysymys monelle ja sen tähden herättää huomiota, vaikka olen sen varovaisesti kirjoittanut.Kylläpä oli suurenmoinen asia, kun saatiin tulipalo vältetyksi. Kiitos Jumalalle, joka täten kehotti tarkistamaan kaikkea vaaraa vastaan. Tietysti olette nyt puhdistaneet tornit, laittaneet suojuksia hiilien varalta ym. Ne suojukset pitää uusia ja laittaa kuntoon. Eikö karjakokonkin huoneesta ole reijitetty pelti rikki. Kyllä se olisi ollut hirveä ajaa karja maaliskuun pakkaseen. Ja eihän niitä olisi edes ulos saanut. Olen omin silmin nähnyt kerran sen Heikinpäivän nokipalon. Se kaameus ei mene mielestäni. Ja tämä oli vielä kamalampi, kun oli jo tuli katossa.
Katri ottaa valohoitoa ja nauttii virkistäviä lääkkeitä. Wäsynyt hän on, mutta voimistuneemman näköinen. Luultavasti lähetän sen ensi viikolla pariksi viikoksi kotiin. Olen Liisan kanssa siitä puhunut. Ehkä tulee Kerttukin, kun hän jäänee keväällä harjoittelemaan. Nyt tulee esille eduskunnassa hallituksen selonteko kapinasta, joten puhemiehen asema ei ole taas kadehdittava. Sydämelliset terveiset teille kaikille Omaltasi”
”Kiitos kirjeestäsi! Kirjoitin viime yönä ikävissäni. Ne asiathan kuuluvat Kalervolle, mutta minun täytyy sanoa, että tulee kovin ikäväksi minun aina kirjoittaa ja tehdä ehdotuksia, kun ne eivät saa vuorovaikutuksia, Tulee mieleen yhtä ja toista, mutta se on kuin tyrkkäämistä, kun ei mitään kysytä eikä kirjoiteta. Onhan totta, että he tulevat neuvoittakin toimeen, mutta ei luulisi neuvottelujen pilaavan asiaa. Taas olen nurinallani pilannut kirjeen, mutta toisinaan kaipaa tavallista enempi vuorovaikutusta. Ja lisäksi säälittää minua nuo työttömät perheetkin, joten en voi olla kylmä ja välinpitämätön seikkojen suhteen, joilla voi auttaa toista, eikä itse menetä mitään, kun se on tehtävä eli oikeastaan teetettävä kaikessa tapauksessa muilla. Ehkä panen lapun sittenkin Kalervolle, vaikka olen tuohon ensimmäiselle lehdelle laajemmin kertonut tarkoitukseni. Siihen on sitä suurempi syy, kun ajatellessa valkeni itselleni paras paikka juurakoille. Ja olihan mukava, kun voitin taas itseni ja annoin ohjeita. Nyt ei tarvitse K:lle antaa tuota alkua vaan ohjailet muuten sen hengessä ja pidät huolen että se pannaan käytäntöön. Et maininnut mitään tulostasi, josta kirjoitin.
Ellet pyhän aikana tule niin päivällisemme täytyy jättää huhtikuulle, jolloin eduskunta käy olemassa vielä pari viikkoa. Mitään erikoista ei kuulu. Kerttu sanoi Wienon voineen hyvin. Itse oli oksentanut autossa kovasti kuten arvasin. Eilen taas tuli neiti Wartiainen ja vaikka Kerttu ei ollut kotona, jäi taloon ja yöksi. En pidä tuollaisesta, mutta sehän on Kertun järjestelyä. Mutta on se aika tunkeilija se tyttökin. Sydämelliset terveiset teille Kyöstiltäsi”