Kirje 1932-3-15, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Tuntuu niin hyvältä saada kirje joskuskaan. Ennen oli se jokapäiväinen. Toisinaan kaipaan tosissaan, vaan kun en itsekään kovin usein kirjoita, niin ei ole oikeutta vaatia toiselta.Tänne on tullut huhuja, että hankitaan uutta kapinaa hiljaisuudessa. Sitä eivät toiset usko. Kyllä on kummallisia rumia paljastuksia. Nyt täytyy uskoa, että miehet ovat kuin vaha naisen kädessä, jos vain nainen on sielultaan oikein häikäilemätön ja ruma. Mitähän mietti Lapuanliikkeen johto kaikesta tästä ja mitä sanovat ne korkeat henkilöt, joiden valokuvat olivat siellä nähtävinä. Niin on, harvoin saa tehdä pimeyden töitä, ettei ne tule valoon joskus. Nyt meille toki tuli lunta, vaan kun heti pakasti niin keli on huono. Päivällä on parempi keli, jos saa aurinko paistaa ettei pilvet peitä. Rukiinlaiho raukat pääsivät toki lumen alle. Pojat ajavat lantaa. Veikko mustalla varsalla karia noutamassa.
Se Raitalan palo oli kamalan näköinen. Vienon kanssa valvoimme. Ennen 11 Vieno huomasi niin kumman valon lankeavan perikamarin takkaan ja meni katsomaan ikkunasta ja näki tulen roihuavan. Luulimme ensin vähäpätöiseksi ladoksi, vaan puhelimessa sanottiin, että Raitala palaa. Rientolasta menivät kaikki, vaan kun ei ollut vettä niin ei voinut muuta ajatellakaan kuin nevatta ja talli pelastaa, jotka olivat tuulen alla. Rakennus joka paloi oli vakuutettu 80.000 mk ja irtain 10.000 mk. Ei siis kovin suurta vahinkoa. Meidän veroäyri on 854. Kiire postiin omasi”