Kirje 1932-3-6, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. On ollut niin hämärää, kun et ole saanut soittaa. Olimme lauantaina Veikon kanssa Raution isännän hautajaisissa, vaan siellä oli niin paljon ihmisiä, ettei tahtonut mahtua huoneisiin ja niin lähdimme heti pois niin ettemme olleet seuroissa. Kotiin tultua sanottiin, että isä on soittanut, tuntui oikein mukavalta, kun taas pääsee yhteyteen puhelimella. Myöskin oli täällä sika porsinut ja sanottiin karjakon olevan sikalassa ja on jo 9 porsasta. Samassa juoksi karjakko ja sanoi tulkaa pian emolta tuli kohtu ulos. Juoksin sikalaan siellä makasi emakko ja työnsi ulos kohtua väkevällä voimalla. Juoksin hakemaan Kalervoa. Hän soitti eläinlääkärille vaan niin kuin tavallista, hän oli lähtenyt johonkin. Soittelin missä hän mahtaisi olla vaan häntä ei löytynyt. Koetimme hautoa kylmällä vedellä ja Kalervo koetti työntää hiljaa sisälle vaan sitäpä ei saatukaan. Sika ryntäsi ulos ja lähti juoksemaan. Se oli kamala näky. Verta tuli holvaamalla. Poltot olivat kait niin ankarat, että se työnsi niin kovasti, että oli mahdoton saada sitä takaisin. Siltä näyttikin, että se kuolee heti ja niin Kalervo veti kaulan poikki. Nyt on 9 orpoa, joita elätämme tutilla. Näin kävi taas. Tuli mielestämme oikein suuri vahinko, vaan niin on jos Herra siunausta ei anna töillesi, et muilta onnistusta saa pyrinnöillesi. Porsaat voivat oikein hyvin ja täytyy pitää tuvassa vielä. —
Suojeluskuntalaisten on täytynyt olla vahdissa yötä päivää asemalla ja täällä kirkonkylällä. Ei kait muita ole yrittänytkään kuin Koutonen muutaman miehen kanssa Jyväskylään vaan ei asemalta myyty pilettiä. Luulen, että hän (Koutonen) on nyt irti pulaliikkeestä vai miten lienee. On nyt kuulunut äyrin hinta on 16 mk. Kyllä se hirvittää, miten ihmiset nääntyvät maksujen kanssa. Käytkö pian kotona?” —