Kirje 1932-3-8, Helsinki
Kiitos kirjeestäsi! ”Kapinahomma juoksi santaan. Sitä lienee valmisteltu useita kuukausia soluttamalla suojeluskuntia, joihin on saatu sijoitetuksi yltiöpää lapualaisia. Näiden yllytyksestä ja johdolla on sitten saatu joukkoja liikkeelle. Nyt ovat johtajat tyrmässä, mutta monet myös jatkamassa yllytystä. Täällä on niin surullisia ilmiöitä, että suojeluskunnan piiri-alue ja kansliapäällikkö ovat olleet luovuttamassa mm. kuularuiskuja ja ammuksia kapinallisille. Eikä näistäkään ole kuin yksi kiinni. Olisi mielenkiintoista saada selville kenen yllytyksestä K liikehti. Kyllä tässä on vielä selvittämistä hallitukselle, jota vaativat eroamaan. On onni, etten ole mukana. Moni on jo kumminkin sanonut ”pian sinä saat selvitellä tämänkin sopan”. Toivokaamme, ettei niin kävisi.Sialle oli paras tehdä se, minkä Kalervo teki. Vahinko ei ole suuri, jos vain saatte porsaat elämään ja kasvamaan. Eihän tällaista tapahtumaa voi välttää.
Suomenmaahan tuohon minun murheen lapseen olemme saaneet ulkopuolelta puolueen kannatusta, joka ei ole vaatinut kannattajien sitoumuksia. Toisin sanoen kirjapainoyhtiöön on liittynyt uusia jäseniä, jotka toivat kovaa rahaa, joten taas menemme eteenpäin kärsimästämme tappiosta huolimatta. Olemme tosi iloisia tästä, sillä muuten olisimme joutuneet sangen lujille.
Puhun Ylivieskassa, jossa saanen varmasti kaikki rakit niskaani. Kerro nyt kirjeellisesti kotikuulumisia. Mustakalliolle lähetin 200 mk perhejuhliinsa. Lieneekö pahastunut, kun ei ole kiittänyt. Älä ole tästä tietävänäsi, mitään, jos näet heitä. Mantilan asia on huonolla kannalla, sillä olisi onnetonta, jos hän ottaisi näin epäedullisen lainan. Saa nähdä mitä kirjoittavat minulle. Minä selostin heille tarkoin mitä merkitsee tuon otto. Jään odottamaan kirjettäsi. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”