Kirje 1932-4-1, Helsinki

Rakkaimpani! ”Olipa surullista, että Weikko sairastui niin ankarasti. Toivottavasti hän kestää sen kuumeen. Soitan illoin ja aamuin niin kauan kuin kuume on näin korkealla. Kirjoitin Kalervolle ohjeita Mehtälään, sillä kaikesta olin sopinut Weikon kanssa. Kylläpä oli onnetonta, kun tuli vesisateet ja meni se jääkin. Täytyy rohkeasti ottaa kärryt käytäntöön. Kirjoitin Kalervolle myös Korvesta, sillä hän olisi kuin luotu Pakolaan, jossa isäntä voi isännöidä ja Korpi panna sen käytäntöön. 400 markan kuukausipalkka on hänelle hyvin kohtuullinen Pakolan kannalta. Ja Korvellekin hyvä, kun saa vakinaisen toimen. Uskoisin hänen menestyvän siellä. Muita etuuksiahan ei tarvitse K:lle edustaa, kun oma huone, joita on Pakolassa runsaasti. Soittakaa minun terveisinä tämä Pakolan isännälle ja sanokaa, että tämä on järkevä toimenpide. Woitte sanoa, ettemme kehottaisi tähän, ellemme luottaisi mieheen. Tietysti olisi parempi sopia suullisesti, mutta voitte tästä puhelimitsekin sopia. Wahinko, etten minä huomannut tätä. Sen oma poika Taneli on kai meijerikoulussa. Joko mylly on irroitettu jäästä? Ellei niin se on tehtävä heti. Lieneekö lato noudettu Pylköstä? En muistanut siitä K:lle kirjoittaa. Se voi viedä jokea Auringon kohdalle, jos viedään Mehtälään. En ehdi enempää. Riennän kotiin soittamaan. Sydämelliset terveiset teille kaikille Omaltasi”