Rakkaimpani! ”On sunnuntairauha. Kirjoitin pojille rakennusohjeita. En tiedä, jos he niitä kaipaavat, koska eivät kysele suullisesti eikä kirjallisesti. Täten joutuvat he kuitenkin tarkoin harkitsemaan ja ehkä paikan päällä löytävät parempiakin ratkaisuja esillä oleville suunnitelmille. Se sian kuolema ei tuntunut miltään, kun Weikon ilmoitit paranneen. Toivottavasti se ei ole ruttoa vaan joku satunnaisempi tapaus.Kerttu saapui reippaana aamulla tänne. Liisa oli vastassa. Huomenna alkaa eduskunta. Ylivieskassa näkyy olevan tänään pulakokous, johon on kutsuttu melkein kaikki muut edustajat paitsi minut. Onhan se epäluottamus, mutta olen tyytyväinen, sillä näen jo miten heidän siivet ovat leikkautuneet. On parempi, kun osoittavat selvän tarkoitusperänsä. Liitossa on ollut monta kirjoitusta, joissa on käynyt ilmi, mitä kansa näistä uusista protesteista ajattelee. Oli kumma, kun ei Niemelä sanallakaan maininnut tästä puuhasta. Kuvaavaa oli, että he kalvavaa mieltä osoittivat Kiviojallekin, kun ovat pyytäneet alustamaan suomalaisuuskysymystä. Sehän on ilkeyttä, kun hänellä on ruotsinkielinen rouva ja perhekielikin ruotsi. Ihmiset ovat pieniä.
Saa nähdä ottaako Pakola Korven. Ilmoittakaa heti tästä minulle, sillä kiellän silloin toisen pojan tulon Ruukista, jos Korpi jää meille, joka olisi meille edullisin. Mutta Korven etua täytyy meidän katsoa, jos vain hän saa parempaa ansioita. Pakolalle olisi tämä järjestely tarpeellinen. Teitä tuntui epäusko vaivaavan. Minua ei vaivaisi, jos saisin hänelle selostaa Korven sopivuuden. Sydämelliset terveiset teille kaikille Omaltasi”