Kirje 1932-5-18, Helsinki
Rakkaimpani! ”Eilen kirjoitin Kalervolle ja lähetin 2000 mk. Olen todella mielissäni, kun sain hoidettua Suvannon Hypoteekkivelan tahtoni mukaan. Nyt on yksi riidan aihe Heikin, Juhon ja Rajamäen välillä poissa. Ja ikävä olisi ollut sen olo Willelle ja meillekin. Nyt se 40 vuoden velka on poissa. Tämä paransi Heikin asemaa muutenkin, sillä nyt voi hänelle jättää frangilainaa enemmän kuin 14000 mk, joten saa kaikki velkansa maksetuksi. Jos Salonen soittaa kirkollismaksuista, niin sanohan, että niistä saa keskustella Heikin eikä meidän kanssa, sillä eivät ne ole olleet Kruununvoudin ulosotossa, jotka me olemme selvittäneet. Siellä on 108 mk kirkollisveroa ja se on maksettu ja muuta me emme maksa. Kenellekään ei tarvitse sanoa, että Heikin rahaa on meillä vielä, sillä se on Heikin asia ovatko rahat hänen takana vai meidän kaapissa tai pankissa. Luonnollisinta olisi, että hän pitäisi pankissa juoksevalla tilillä, mutta sekään ei sovi Heikille, sillä ne voivat asettaa moninaisia vaatimuksia hänelle. Selvin olisi hoitaa Heikin asia niin, että tekee hänelle vastakirjan sen jälkeen, kun kaikki nämä sotkut tulevat selvitetyiksi ja tulopuolelle merkitsee saamisen ja menopuolelle ottaa aina Heikiltä kuittauksen, kun hän ottaa rahojaan. Wieno ottaa sitten ja panee rahat ja vastakirjan kuoreen ja antaa sieltä. Silloin ei Heikki ole meiltä saapa vaan pitää vain kassaansa meidän kaapissa, josta Wieno antaa tarpeen mukaan ainoastaan Heikille. Minun talletustili on pohjana. Siihen tulee vaikuttamaan nyt tämä tili ja Silvastin tili. Luulen, että ihmiset huomaavat pian minkä hyvän työn olemme Heikille tehneet. Oikeastaan ansio on Willen, joka on peräti reilu mies. Kun tekevät tilin Heikin, Juho Knuutin ja Rajamäen välillä, niin merkitse vain kirjoihin 2500 mk tulona, kuten Kalervon kirjeessä olen selostanut ja sinulle 558 mk matkarahoiksi, koska minun kassat ovat kuivuneet. Onneksi sain 6000 mk saatavani Suomenmaasta. Ja luultavasti saan vieläkin, joten voin edelleen auttaa maanostoja.”