Kirje 1932-5-21, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kirjoitin Kalervolle vielä kylvötöistä. Kyllä meille tulee nyt ohraa aika paljon ja niin täytyykin, kun ruismaat ovat niin kapeita ja heikkoja osittain. Hernevainioon tulee kumminkin hyvä ruis ja toivottavasti Takanevalle tyydyttävä. Heinille jää paljon maita kuten luonnollista onkin niin suurissa viljelyksissä. Kunpa nyt olisi pari viikkoa suotuisia kylvöilmoja. Hyvä olisi jos Weikko kerkeäisi itse johtaa Takanevan kesannot kylvökuntoon ennen kuin lähtee, sillä tasaustyö vaatii taitoa ja silmää.Katrilla on mennyt kokeet hyvin, joten hän on ainakin hyvässä kunnossa. Ruotsin kirjoitusta hän nyt pelkää. Käy katsomassa sitä Mehtälää. Ja toimita Wienokin sinne jalottelemaan. Hän voisi siellä vaihteen vuoksi viipyäkin, että reipastuisi sitten kotitontuksi, kun sinä tulet tänne. En tiedä pääsetkö sieltä ennen lähtemään, kun on kylvöt tehty ja karja saatu ulos. Silloin on toivottavasti Katrikin apuna, ellei saa ehtoja, jotka aikoo heti suorittaa. Ja niin onkin paras. Muuten minusta tuntuu, että Katri haluaa jatkaa kouluaan. Mutta sittenhän sen näkee. Paljon näkyy pääsevän ylioppilaskirjoituksissa Pohjanmaan kouluistakin.
Kerttu soitti tänään. Kylvötöissä sanoi olevansa. Tilasi 10 kg erästä vehnälaatua, jota oli uupunut. Sanoi puhelimessa, että lähettäkää vaikka minun nimiin. Tietysti en olisi niin ajattelematon ollut. Sitä ei kumminkaan ollut. Lieneekö ollut Kertun touhua, ettei jää maaksi pellon laita. Niin ajattelen, sillä kun ilmoitin niin emäntä sanoi: sepä hyvä oli. Lienee pitänyt liiallisena innostuksena Kertun tekoa. Kumminkin uskon, että Sihvolassa on tavallista parempi harjoittelija. Mitään erikoista ei kuulu. Sydämelliset terveiset teille Omaltasi”