”Rakas Kalervo! Sen Suomen frangilainan suhteen selostan vielä kirjeellisesti kantaani, että saat esittää sen Wille Kujalalle. Olen sitä mieltä, että Heikin kannattaisi ottaa sitä frangilainaa nimiinsä nyt enempi, kun olimme sopineet, kun hypoteekkilaina on poissa. Kauppakirjassa on tosin, että te molemmat otatte 8000 mk siitä lainasta, mutta Heikille jäi kartano ja viljeltyä maata 11,5 ht sekä metsää niin voi siihen jättää enempi kun sen 14000 mk. Tästä voi puhua Osuuskassan kanssa. Ei heilläkään voi olla sitä vastaan, kun hypoteekkilaina on maksettu, jos Heikille jää 16000 mk tätä lainaa. Silloin maksatte 1000 mk kumpainenkin Heikille ja hän antaa siitä kirjallisen tunnustuksen. Meille se on etu, koska frangilaina on markoissa kalliimpi. Näin saa Heikki korkonsa maksetuksi ja me voimme lopullisissa järjestelyissämme saada sen hyväksemme. Samalla saa Heikki muutaman sadan asioittensa hoitoon. Tämä järjestely on eduksi molemmille eikä Osuuskassan luulisi myöskään sitä vastustavan. Ellei Wille halua tähän mennä niin mene sinä, mutta Willelle pitää aina antaa samat edut ja mahdollisuudet, sillä hän on niin suoran miehekkäästi esiintynyt Suvantoa kohtaan. Mene nyt Willen luo ja neuvotelkaa asiasta. Tervehtien Isä”