Kirje 1932-6-30, Helsinki

”Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Kyllä se O. on koko raukka, kun vielä puolustelee sitä kapinallisten syöttämistä, vaikka vielä olivat 3-4 pitäjästä ja kehtaa puhua, että olen häntä nuhdellut. Tavallisella arvostelukyvyllä varustettu mies häpeäsi tuollaista tekoa. Mitä Liittoon tulee niin varoitin siellä olevaa pulamiestä Pesosta (joka on tehnyt vararikon), etteivät liiaksi rupea ymmärtämään niitä pulamiesten rötöksiä, kuten kokoomuslaiset lapualaisten tekoja. Mutta tämä on nähtävästi kerrottu toisessa hengessä siellä. Minulle on kerrottu, että siellä on kiukkua minua kohtaan. Tätä en ymmärrä, sillä eihän nyt eduskunta voi tanssia Nivalan pulamiesten pillin mukaan. Omasta puolestani arvelen, että ne luulevat olevan minulla jotain osuutta poliisien lähettämiseen, vaikka hallitus ei puhunut minulle sanaakaan tällaisesta, kuten tiedät, koska olit silloin täällä. Kyllä niillä olisi nyt kova halu hyökätä minua vastaan, vaan eivät taida löytää oikein syitä. Uskon, että koko mieliala siellä on tasapainosta poissa, sillä olihan se historiallinen häpeä, että poliisijoukko ja sotaväki tuotiin järjestystä palauttamaan. Kyllä ne saisivat päästää pois sieltä Oulusta, sillä kyllä ne nyt jo huomaavat, mitä ovat tehneet. Koutosen ja ehkä Niskasenkin osuus voi olla kumminkin niin raskas, etteivät he pääse kotiin. Voi sitä Paavo raukkaakin, mitä hän teki ennen kaikkea itseään kohtaan. Säälin sydämestäni heitä. Kyllä Heikki Niskasen olisi syytä panna käsi sydämelle ja tutkia yllytyksiään ja puuhiaan, eikä syytellä muita. Luulen kirjoitukseni häntä auttaneen paljon. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”J.K Se Niskasen lunastus menee läpi, vaikka viipyy päätöksenteko vielä viikon. Kyllä on kumma kuulla, mitä ne parjaajat sitten sanovat. Ehkä parjaavat lisää ja käyttävät tätä todistuksena, että minä voisin kaikki asiat parhain päin kääntää jos haluisin. Mutkan lunastus, jonka kuuluu Joose huutaneen, on myös huolenani. Ja varmasti uskon senkin menestyvän. Paavo Niskanen on parikin kertaa siitä kirjoittanut.
Sano Kalervolle, että ilmoittaa sille Ylitalon Jussille, ettei ole mitään sellaista rahastoa, mistä hän on puhunut. Hän tarkoittaa varmasti valtion etuosto-oikeutta ja luovuttamista, mutta ei semmoinen voi tulla kysymykseen kuin pakko myynnin yhteydessä ja silloinkin vain siinä tapauksessa, että on talo mennyt polkuhintaa, kuten Mutkakin 29,500 mk. Ehkä pistän hänelle kumminkin kirjeen, niin tulee paremmin selitetyksi. Voi sitä Paavo raukkaa. Kirjoitan hänelle, mutta panen tähän kuoreen, niin saat siellä ratkaista annatko Paavolle tai hänen emännälle, vai pidätkö parempana, ettei saa kumpainenkaan. — Ne Suvannon paperit niiden suurten kirjekuorien mukana tulivat tänne. Lasken ne manttaalit ja lähetän sinne, että saadaan huudattaa. Milloin ovat tavalliset käräjät? Suvannon jako jäi nyt ensi kesään, kyllä minä vähän huonosti hoidin tämän asian.”
Jatko Tämä kirje ei joutunut aamupostiin, joten soitan, että saatte käydä hakemassa asemalta klo 17. Tuumi nyt onko tuo Paavolle osoitettu kirje tueksi ja avuksi. Ellet katso tarkoituksenmukaiseksi sitä antaa niin puhele Liisa-emännälle, että minä kirjoitin siitä mummon eläkkeestä, kun sinä sanoit Paavon sitä surevan. Voit antaa tämän kirjeen hänelle niin hän voi ratkaista ja harkita antaako sen Paavolle. — On niin vaikea tietää millä haavoittaa ( eli paremmin sanoen, kuinka vähällä voi repiä arkoja haavoja auki, jotka heillä ovat arpeutumattomina). On suurenmoista, että sillä Paavolla on hyvä vaimo rinnalla. Anna hänen sopivalla tavalla tuntea sääliämme ja ystävyyttämme. Arvaat, että suren kovasti, miten he saavat korot kokoon tässä kuussa. Minä toivon, ettei heitä raukkoja vangita ainakaan ennen hovioikeuden tuomiota, vaikkapa tuomittaisiin. Ehkä sekin oli hyvä, etten joutunut puheisille Paavon kanssa, sillä tuskin olisin voinut olla sanomatta siitä kieroilusta ja viattomuudesta, jota he oikeudessa osoittivat. Minua niin säälittää, kun hermot kaiken muun lisäksi pettävät. Mitähän jos lahjoittaisit pari laatikkoa hiilihapposatsia Liisalle, että hän koettaisi mitä ne vaikuttaisivat. Puoli laatikkoa kerralla hänelle lienee riittävä. Niitähän on siellä. Lupaa enempi, jos vain auttavat hermoille. Ja uskokin vaikuttaa, kun sanot niiden tehon. Toinen, jota säälin on Heikki, vaikka hän on itse tietoisempi, joka ei itse asiassa ole tullut synnintuntoon, vaan katsoo kaikki muiden syyksi. ”Hapota” häntäkin, jos joudut puheisille.” —