Kirje 1932-8-3, Helsinki
Alku puuttuu — Tosin teilläkin olisi veronmaksu, mutta sitä ei panna heti ulosotolle, ellei maksa. Weikolle kirjoitin myös, mutta mitään vastausta en ole saanut. Se on minusta valitettavaa, mutta älä puutu tähän, sillä ei siinä mitään välttämätöntä ollut.Siihen sonnin hankintaan minä en onnistunut saamaan mitään vauhtia. Kyllä minä uskon, että Nikkoa voisi käyttää, jos se olisi totutettu renkaasta hoidettavaksi, mutta ei siitä tule mitään, kun se on irtaallaan navetassa ja kepillä hoidetaan. Se pitäisi kokonaan hoitaa renkaasta. Mutta silloin pitää olla se mieli, että se on välttämätön. Ja vaarallinenhan se on sittenkin. Sen tähden pitäisi hankkia toinen, jota voisi pitää karjassa, vaikka onhan siellä jo silmänä ne pikku sonnit. Minä pelkään aina vihaisen eläimen käyttöä. Olisi ollut minulle mieluumpi, kun olisi edes keskusteltu uutta näinä sadepäivinä, sillä talon parastahan minäkin tarkoitan.
Tässä on taas nurinaa, kun itse olen voimaton asioita järjestämään, mutta semmoinen näkyy olevan ihmismieli, että se soisi omien lasten pyynnöstä tekevän sen, jonka varmasti vieras tekisi, jos olisin pyytänyt. Ja kun lisäksi luulee oikeaa asiaa ajavansa. Tähän minun kiireeseen liittyi semmoinen ajatus, että nykyään saisi ehkä Nikosta enempi kuin syksyllä, kun tulee kovin paljon lihaa tarjolle. Jos kumminkin kävisi niin ja sekinhän on ehdollista, ettei saa ostaa mieleistä sonnia, niin pitäisi Weikon ottaa huolekseen Nikon käyttö ja totuttaa se renkaasta hoidettavaksi. Kyllä karjamiehet eivät uhraisi hyvää sonnia. Ja silloin se menisi ensi talven ja keväällä on jo Mantilan sonni käyttökelpoinen.
Kun luin edellisen sivun nurinat, niin ajattelin jättää koko kirjeen lähettämättä, mutta en ehdi toista kirjoittaa ja sen tähden saat nämä heikkouteni taas nähdä ja kokea epäkiitollisuuteni, sillä onhan ilokin, kun lapset rynnistää työn kimpussa aamusta iltaan. Ja siinähän on sittenkin pohjimmainen syy.
Pitäkää sitä Kontion mummuraukkaa nyt siellä jonkin aikaa, sillä hänellä ei liene mitään turvaa. Se Hannes on raukka ja Aarnekin meni vararikkoon, joten hänkään ei voi nyt auttaa. Niitä vieraita en usko tulevan kymmentä enempää, enkä niinkään paljoa, sillä ne varisevat matkalla. Mutta on hyvä, että voin tarjota heille tilaisuuden tähän vierailuun, kun siitä on ollut puhe. Anna Katrille Markun palkkoihin tämä 100 mk. Kun tulen sinne niin annan lisää. Elokuun 12 päivän illalla toivottavasti tavataan. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”