Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kyllä me soisimme sinun tulevan tänne vähän lepuuttamaan itseäsi, kun aina saat saman painon alla siellä rehkiä. Peri Nuorisoseuralta niistä lähetyksistä 310 mk ja pidä ne matkarahoinasi. Mutta tule II luokassa. Viimeistään on sinun lähdettävä sieltä lauantaina, mutta vielä parempi, jos lähdet sieltä perjantaina, niin saat levätä täällä ja sunnuntaina mennään kirkkoon. Minun on paha lähteä taas, kun hääpäivämme sattui tiistaiksi, joten menisi ainakin torstaihin, jos tulisin. Kyllä toverini sen sallisivat, mutta täytyy hoitaa velvollisuutensa, kun joudun niin paljon olemaan poissa.Kaloja saatte koko tynnyrin, koska siten tulee halvemmaksi. Olen myös ostanut sinulle häälahjan, mutta tällä kertaa en sitä sano. Sano pojille, etteivät nyt rupea laittamaan takkaa vinttikamariin. Minulla on sen suhteen eräs suunnitelma, jonka esitän myöhemmin. Kalervolle minä jo esitin, että panisivat Matin Eedun kanssa pitkään kamariin, joten toinen pojista menisi Matin kamariin, vaikka olisi minusta mukava, että olisivat lähempänä äitiä, jolloin kumminkin pitäisi vinttikamari laittaa kuntoon, kuten jo oli puhetta. Näistä voimme puhua tavatessa. Nyt pitäisi laskea palvelijain konto, että näette kuinka paljon menee 1 pnä marraskuuta. Harjoittelijoille menee noin 3000 mk, jos noudattaa arvioinnin määriä palkkauksessa. Paavo Niskaselle on minun vaikea kirjoittaa, mutta huomannee minun hyvän tarkoitukseni. Panen mukaan, että näet mitä sanoin. Toinen kirje on Isolle koskelle. Jään odottamaan tuloasi. Syd. terveiset Kyöstiltäsi ”
JK Pankaa kirjekuoreen tuo Paavon kirje, sillä paras lienee se antaa. Wille Niskasen taloa ei lunastettu, vaan älä sano tästä kenellekään. Minua ei pyytäneet