Rakkaimpani! ”Tuntuu niin somalta, kun Katri ei lähde kouluun, vaan uskomme täällä, ettei olisi hänen hermonsa nyt kestänyt, sillä viime talvihan oli jo hyvin vaikea. —Täällä on ollut tämän viikon oikein kauniit ilmat. Torstai oli aurinkoinen ja oikein kuuma päivä. Heti 11 aikaan Kalervo meni ottamaan hattuja ohratuppujen päältä ja kolmen aikaan ruvettiin niitä puimaan. Niin saatiin puiduksi molemmat ohravainiot. — Weikko puuhailee puintia. Se rysky häntä vastustaa. On täytynyt käydä jo Ylivieskassa kaksi kertaa sen vuoksi. Heinänsiemenen ovat jo leikanneet ja sänki niitetty. —
Et arvaa, miten säikähdin, kun Kalervo Alamaan Paavon kanssa tuli tupaan, jossa paikkasin säkkejä. Kalervo pyysi isäntää sisälle, johon isäntä vastasi, ei mennä mihinkään puhun tässä. Ja hän alkoi kertoa itkunsekaisella äänellä, miten isäni ennen kuolemaansa sanoi; maksa naapurille ne rukiit. Ne ovat puoliksi maksamatta. Jauhoja toimme jo toisesta hehtosta vaan toista en ole pystynyt maksamaan. Tosin ne rukiit eivät itäneet ollenkaan vaan ne ovat maksettavat. Ottakaa näitä Liiton osakkeita, ettette soimaa minua. En saa rauhaa omaltatunnolta, jos en saa nyt maksetuksi. Se oli vainajan viimeinen tahto. Isä niin varmasti varoitti maksamaan. Paavo raukka puhui suuresti ja hätäisesti. Äänessä oli hätäinen sävy, muistutti Knuutin Eelua. Voi raukkaa. Kalervo otti yhden 100 mk Liiton osakkeen siitä itämättömästä ruishehdosta, jonka sanoi olevan maksamatta. Lopuksi tuli hän sisälle, joimme kahviakin, ja sanoi pelkäävänsä jos menetän järkeni, en kestä tätä, kun täytyy valvoa kaiket yöt. Olisin niin mielelläni käynyt puhuttelemassa Kalliota vaan en kehdannut, kun suoraan sanon, minä häpesin. Näin hän puhui, ei ollut aikaa toisella puhua, hän puhui yhtenään. Sanoi, kotona kielletään minua puhumasta niin paljon ja suurella äänellä. Kävin lääkärillä kysymässä olenko minä hullu, ei, teidän tulee nukkua ja tehdä työtä. En voi tehdä työtä, en jaksa, olin niin kauan jo jouten. Tämmöistä hän kertoi. Olen kuullut, että Liisa yrittää viedä häntä työhön vaan ei hän pysy työssä. Vahvistavia kylpyjä hänelle annetaan vaan siitä huolimatta kertovat hänen yöt valvovan ja itkevän. Eilen enkä tänä päivänä en ole mitään hänestä kuullut. Niemelän Heikki on yhä sängyssä kotonaan. Nimismies on tullut kotiin vaan on hänellä kumminkin sijainen Etelä-Suomesta. Niskasen Villen talo myydään.”