Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Waikka minä tulen muutaman päivän perästä kotiin, niin vastaan tekemiisi kysymyksiin. Antakaa Aholaan se Nukkeli ja antaa Ransun teurastaa sen Mirtin Aholassa, että saa Anttuuna korjata sen veren ja räntyt, sorkat, pään ja tietysti myös lahtivelliin ja vähän enempikin lihaa. Myöskin saavat pojat, jos haluavat antaa nahankin Aholaan, kun on niin suuri perhe, mutta lihat saisi suolata sinne Mehtälän väelle perunoiden ja vellin höysteeksi, ellette halua kotiammeeseen. Sopikaa niin ajoissa tästä Ransun kanssa, että hän osaa laittaa lahtijauhot valmiiksi. Eikä minulla mitään sitäkään vastaan, vaikka lahjoitatte sen Nukkelin. Mitä Ojakankaalle myytävän lehmän hintaan tulee, niin sen jätän teidän harkittavaksi. Myöskin voinette itse parhaiten arvostella, onko Nokka sopivin myydä sinne. . Tietysti peritte kohtuullisen hinnan, kun mekin olemme maksaneet kohtuullisen palkan. Ehkä oli parasta, että näin kävi Martan kanssa, mutta jos sattuisi joku peräytymään, niin ottakaa silloin Martta, jonka tunnemme, ellei ole rumasti käyttäytynyt, ettei kehtaa olla. Se Saannon ostajan peräytyminen oli ikävä. Siitä voimme keskustella siellä. Samoin kaikesta muustakin, kun tulen käväsemään. Näkemiin! Kyöstisi”