Rakkaimpani! ”Lauantai-illan tervehdys! Anna tämä toinen kirje pojille. Siinä on luonnollisesti hevosasioita, joita sinun ei tarvitse lukea, mutta sanon sen verran, että vielä saisi myydä kaksikin varsahevosta, jos sattuu ostajia, sillä niitä on vielä liikaa ja kotona syntyneistä on paras pitää kiinni. Ja syksyllä ei niistä paljon saa. Eikä nytkään, ellei satu ruotsalaisia ostajia. Paras olis Ulmikin totuttaa ajoon ja korkeasta hinnasta antaa niille, jotka mustaa rakastaa. – Mutta hevoskirjehän tästäkin tuli. -Wienon jaksamisesta olen huolissani, sillä hän on taas mennyt taakse päin. Saa nähdä kestääkö hän? Ellei niin paras on jättää ne ajatukset ja suunnitella elämä toisin. Ei sekään kannata, jos uuvuttaa itsensä ja saa sitten mennä parantolaan, joka vaara on noin hennolla ihmisellä.
Erehdys niiden rahojen laskussa johtui siitä, kun ne 20 mk rahat olivat minulla olleet kirjekuoressa pitemmän ajan ja luulin niistä vain 1 ottanut, niin luulin 99 olevan jäljellä, mutta niitä ei ollut sinne pannesakaan kuin 50 kappaletta ja sitä en muistanut.
Täällä alkaa monenlaisia kursseja, joten sen Marin pitäisi tulla nyt heti jos tulee. Mm ompelu- ja kutomakurssi ja 30 päivänä sellainen 18 päivää kestävä keittokurssi, jonka Wienokin kerran kävi. Jos hänellä on lauluääntä niin vuokraamme pianon, että Kerttu saa Kainoa ja Maria ohjailla, elleivät halua mennä iltakurssille yhdessä, johon on myös tilaisuus sangen pienestä maksusta. Kerttu ja Katrikin olivat kerran Kansankonservatoriossa. Pidä nyt Katri kamarissasi, ettet ole aivan yksin sillä puolen.
Toivon, että tunnet itsesi päivä päivältä yhä terveemmäksi ja alat nuortua. Kyllä tuntui pahalta niiden Nivalan metelimiesten tuomio. Kyllä siellä on Alamaallakin suru. Ehkä asia vielä Korkeimmassa oikeudessa lievenee, mutta monen miehen täytyy tietysti senkin jälkeen astua vastaamaan teoistaan. Ja lisäksi nuo tavattomat yhteisvastuulliset kulungit. Woi miesparkoja. Kyllä se oli liian pieni ilo näyttää mahtiaan. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”