Rakkaimpani! ”Waikka pojat eivät töiden järjestelyissä kaipaa eivätkä tarvitse minun neuvoja, niin askartelee ajatukseni kuitenkin heidän toimissa aina hetkisen, kun käyn katsomassa heidän puuhiaan. Sen tähden olen kirjoitellut ja kirjoitin vieläkin, kun sattui aikaa. Ei ole erikoista kirjoitettavaa sinullekaan, mutta enhän toki sinua ilman heitä, kun kirjoitin pojille.Marille täällä näyttää olevan vaikka minkälaisia kursseja. Ja tytöt näyttävät suunnittelevan niitä. Ja epäilemättä onkin monessa suhteessa hyvä, että hän tulee tänne näkemään ja kokemaan, sillä vähässä ajassa voi kehityskykyinen ihminen oppia paljon. Ja varmasti on hänelle terveellistä Kertun ja Kainon seura, sillä se laajentaa näköaloja.
Mantilalle ja Tuomas Takalolle puuhaan täältä nyt lainaa. Saa nähdä onnistunko. Luultavasti maanantain ratkaisevat periaatteessa sen. Olen vähän sivutöikseni hoidellut muidenkin nivalalaisten asioita.
Presidentille olisi kutsut sinullekin helmikuun 4 päivä. Mutta ei taida olla kyytiä. Ja lepoa nyt kaivannet ja kotikin tukea, kun Kaino heiluu täällä. Kyllä hän on pessyt ja puuhannut. Hän sanoi heti alussa Kertulle ja Elnalle, kun ne ottivat yhden perunan kumpikin, että jos ette syö enempää, niin lähden kotiin, sillä kaksi perunaa te saatatte itsekin keittää. Olin kahden vaiheilla panenko tämän postiin, mutta oli siinä pojille sentään ohjeita ja sinulle sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”