Kirje 1933-1-19, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi ja sukista. Ne olivat todella tervetulleet, sillä olen nykyään hieman levoton varsinkin nilkkaniveleitteni suhteen.Täällä on pari päivää pyryyttänyt lunta ja ollut noin 10-14 asteen pakkanen, joten se on myllännyt vähän ruumiissanikin ja repinyt nilkkojakin ja hartioita hieman, mutta toivottavasti lakkaa ilmojen tasaannuttua ilman puoskaroimista. Terve olen muuten ja hyvin jaksan eduskunnassa ja pankissa.
Huomenna menee Mari kurssille. Tänään ostavat hänelle päähineen ja näyttävät kaupunkia. Saa nähdä, miten rupeaa hän täällä viihtymään. Kaikessa tapauksessa luulen näin olevan parhaan.
Sanoit Kalervon ostaneen vähän soijaa. Kyllä tuollainen ostaminen ei merkitse mitään, ellei sillä ole kokeilutarkoitusta. Lienevätkö Kertun kanssa neuvotelleet karjan ruokinnasta, kuten lausuin sinulle toivomukseni. Minusta on paha kun tuotanto menee kovin alaspäin, mutta kannattamatonta on ostaakin väkirehua, kun vain hinta on niin halpa ja sitä en voi jatkaa, että minä maksaisin väkirehulastit. Kyllä ne väkirehuja tarvitsevat, mutta maksu täytyy saada talosta. En tiedä lieneekö heiniä myydä. Oli hyvä, kun saivat hevosia vähemmäksi. Tosin kesällä ovat hevoset lujalla, mutta onhan siinä nuoria nousemassa. Nyt niitä on parahiksi, vaikka varsahevosia on hieman liian monta. Uskonkin Weikon tähystelevän, jos saisi Yllin sopivalla tavalla vankemmaksi. Mutta kiirettä ei ole, sillä siinä on n iille miehille kyllin ajokkaita, kun savikolollekin täytyy riittää miehiä näistä vakituisista. Olen suorastaan kiihottanut poikia nyt talvella hiekottamaan ne viljelystiet, jotka ovat niin savisia. Toivon, että he toteuttavat tahtoni. Warsoja pitäisi myös koulata ja totuttaa työhön. Samoin Hermo kehittyisi myös parhaiten säännöllisessä työssä. Niistä kirjoitan vain sinulle silti voit ohjailla, jos tilanne sitä vaatii.
Ja sitten tärkein asia viimeiseksi. Lepäile vaan nyt ponnistelematta, sillä päivätyösi on siksi pitkä, ettei ole liikaa jos nyt parantelet haavojasi lääkärien ohjeiden mukaan. Jos tunnetkin nyt herpaantuneelta, niin kyllä voimat palaavat terveyden mukana, ehkä jonkun ajan kuluttua tulet meidän luoksemme, sillä meidän on pidettävä eduskunnalle kutsut. Ne lienevät minun viimeiset, sillä tuskin antaudun enää ehdokkaaksi, kun luulevat, ettei talonpojan asia ole enää sydämelläni. Heidän vääristä luuloista ja parjauksista en välitä, kun osaisivat ottaa oikeita miehiä ehdokkaiksi, mutta ne onnenonkijat, jotka nyt kiihottavat kansaa, minua iljettävät. Luultavasti tästä syystä tulen ottamaan vaalitoimintaan osaa, sillä ulkopuolisena on pahempi taistella. Ne ovat kumminkin kuukausien takaisia asioita, joiden suhteen on vähän liian aikaista tehdä johtopäätöksiä. Kirjoita nyt usein havainnoistasi, sillä puhelimessa on keskustelu lyhytsanaista. Toivon teille kaikille hyvää vointia. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”