Kirje 1933-10-13, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Hautalan emännällä ei ole mitään vaaraa, jos pitää silmänsä auki, sillä Heikin talo on arvioitu niin korkealle, että sen tohtii huutaa vaikka 170,000 mk. Olen tutkinut täällä kaikki Heikin paperit, joten tietoni ovat pätevät. Ei asia ole niin kuin veljeesi Heikki on sanonut, sillä kun laina on luvattu, niin sen saisi myös jo etukäteen ennen käräjiä, kun laittaisi paperinsa kuntoon. Minä paninkin täältä Maankiinteistöpankin hätyyttämään Heikkiä, mutta saa nähdä saako se ennen 19 päivää kuntoon. Joose Wilkunakin on täällä. Soitin heille ja annoin ymmärtää, että heilläkin on vaara, kun on yhteisiä takauksia, ellei Heikki W:n asiat järjesty. Veljeksille tuli kiire, kun sanoin, että asian voi ilman huutokauppaakin järjestää ja jos tulee syrjästä huutaja niin voi mennä Heikiltä talo. Tämä oli arka paikka. Nyt luulen kumminkin, etteivät saa asiaa järjestykseen, kun pääsi näin pitkälle. Ja silloin on oltava huutokaupassa valvomassa asiaa. Kirjoitan Weikolle. Asia on niin selvä nyt minulle, että tarvittaissa voi Weikkokin huutaa. Pääasia on, että talo nousee niin paljon, että varmasti tulevat ulosmittaukset suoritetuksi. Mutta frangilaina täytyy silloin ottaa kaksinkertainen. Mutta kyllä Heikin omaisuus riittää hyvin velkoihin. Asiassa täytyy olla varuilla sentähden, että tässä voi olla keinottelutarkoituskin, sillä jos talo jäisi alle velkasumman, niin silloin olisi emäntä edessä. Mutta nyt voi luottamuksella huutaa niin ylös, että riittää eikä joudu välikäteen.Weikko ei ole kirjoittanut sanaakaan, vaikka luulisi näiden neuvojen olevan yhden kirjeen arvoisia hänenkin kannalta. Matti Ojalle olen antanut tosissani ohjeita, sillä hänkin pulamiesten tavoin olla jurnottanut, niin että lopuksi tuli monta ulosmittausta. Eikä vieläkään ole kaikkeaan tehnyt, joten olen antanut ohjeita.
Koettakaa nyt karja saada lypsämään, kun meijerituotteet maksavat. Olemme ajatelleet, että ottaisimme karjakon apulaiseksi kouluja käyneen, mutta kun emme tiedä mitä Kaino ajattelee, niin olemme sen jättäneet. Kaikessa tapauksessa saa nyt Kaino ottaa vastuun. Ehkä hänelle on Katri R. mieluisin apulainen. Mutta jos toisin haluatte, niin järjestetään, ellei satu teille mieleistänne. Olen kysynyt Kertulta, etteikö Siiri sopisi, mutta hän näkyy epäilevän. tietysti te parhaiten osaatte tämänkin asian ratkaista. Onpa mukava, kun sioille tuli mukavat olot. Kalervon miesten otto tuntuu tarkoituksenmukaiselta. On paikallaan, ettei ole ottanut poikasia, sillä miehiä meillä tarvitaan. Suomenmaan asiatkin ovat parantuneet niin, ettei enää paina niin kuin ennen, vaikka onhan niissä hoitamista vielä 2-3- vuodeksi. Mutta on niin mukava, kun aina vähenevät nykyään. Ehkä me vielä jauhamme joukolla, ettei koskisi kovin raskaasti yksiä. Tyttöjä olen vaatettanut nyt. Itselleni en ole mitään laittanut, mutta enhän ehdottomasti tarvitse. Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”