Rakkaimpani! ”Kirjoitin Weikolle ja lievitin hänen kuormaansa, sillä uskon hänellä olleen unettomia öitä. Pelvotta olisi sitä tohtinut huutaa 170.000 mk, kuten ilmoitin. Mutta siitä en ole varma olisiko se auttanut Hautalaa, jos niillä pankeilla on Wirkkusen rouvan saamista ollut ulosmitattuna niitä takausvelkoja. Heikki oli tänne Maankiinteistöpankkiin antanut valallisen vakuuden veloistaan ja takauksistaan ja ne oli ollut 140.000 mk maksetuksi. Mutta nähtävästi hän ei ole kaikkia ilmoittanut. Mutta voi tästä vieläkin Hautalan emäntä pelastua. Olen jo ajatellut menettelytavan.Mitä sitten siihen Kärelampin asiaan tuleen, niin minulle haisi käry nokkaan siitä kaupasta, joten taitaa olla paras, ettei saakaan niitä laillistetuksi. Minä sitä paitsi luulen, että emäntä on ymmärtämättömyydessään tehnyt sitoumuksia Maikin kanssa, johon hänellä ei ole oikeutta holhouksen alaisessa pesässä. Luulen, että on näin parempi. Jos pyhän aikaan selostavat suoraan kauppansa niin voisin neuvoa heitä. Rouva Holmingin toivomuksia tuskin voin täyttää, sillä sydämeni on tulijan puolella. En tunne heidän kauppoja, mutta ehkä voin välittää sittenkin, kun uskon molempien luottavan puolueettomuuteeni. Ja tietenkin asetan molemmille kirkon keskelle kylää. Olen ihmetellyt, ettei H. ole minulle kirjoittanut ja neuvotellut talon arvosta. Hän kai luuli voivansa hoitaa meidän kanssa asiansa. Mutta taisi sattua ajatteleva neiti. Toisaalta olen ihmetellyt, ettei hän ole tiedustellut, minkä arvoisena taloa pidän. Mutta ehkä se on kainoutta ehkä varovaisuutta, kun olen outo. Sitä paitsi voi hän kuvitella minua suureksi herraksi ennen kuin näkee pettymyksensä.
Kirjoittelin näitä lauantai-iltana, vaan näyttääkin olevan jo sunnuntai, joten menen höyhensaareen ja koetan saada tämän aamujunaan. Kunhan nyt olisitte saaneet hyvät tytöt. Se Nelly oli ikäisekseen ihmeellisen tanakka tyttö, mutta kovakorvaiseksi moittivat ne toiset haravanaiset. Ne olivat omaa luokkaansa, joten en ihmettele heidän kanteluansa, kun ei yksikään pärjännyt 14 vuotiaalle tytölle. Tietysti hän on tottumaton, mutta nuorista niitä on ennenkin kasvanut tottuneita. Ja kykyjä on sillä tytöllä varmasti. Menen sänkyyn. Hyvää yötä sanon hengessäni. Ensi lauantaina kuiskaan sen sinun korvaasi. Ja paljon muutakin ikävöivä Kyöstisi”