Kirje 1933-2-23, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Sen saatuani neuvottelin Soisalon ja Seiron kanssa terveydestäsi, sillä tiedustin onko se epänormaalista, kun et voimistu. Kumpikin kysyi painoasi, mutta en tiennyt oletko kevennyt tai tullut raskaammaksi. Soisalon kanssa sovimme, että käyt näyttämässä itseäsi varemmin kuin keväällä. Kun tulen käymään kotona 5 pv niin tuon sinut tullessani, jos terveytesi näyttää sitä vaativan. Nyt on vammasi hoidettava, ettei jää parantumattomaksi. Annoin kirjeesi luonnollisesti tytöille ja olimme kaikki hyvin totisia. Salanteen kanssa olen ollut kirjeenvaihdossa, jolloin hän kertoi mm. nähneensä unen sinun sairastaissa vatsahaavaa 22 vuotta sitten, miten hän tuli meille tupaan, jossa palvelustytöt olivat sisällä ja sanoivat, veisataan kaikki niin emäntä ei kuole. Hänen kirje oli hyvin herkkä.On hyvä, kun juttelet Heikille elämän korkeimmista tarkoitusperistä, kun mitä näet hänen ympärillä liikkuu. Ja onhan hyvä meille kaikille luoda katseet ylöspäin tästä murheen laakson maasta. On siunattu asia, että se Katri otti sen kassan hoitaakseen. Mutta te ette saa nauraa Katrin vaatimuksille, sillä siitä ei tule mitään, jos jokainen käy kaapilla, mutta kukaan ei vastaa ylöspanosta. Sehän on mennyt, kun on sellainen pyrkimys, ettei kukaan pane turhuuteen, mutta turha on pitää kassakirjaa, jos tällainen vapaus on jokaisella. Mutta miehille annon suhteen, Katrin pitäisi vaatia, että heillä tai muu lupa pojilta, sillä ei Katrilta saa vaatia sitä, että hänen pitäisi omasta aloitteestaan kieltää. Sen asenteen saavat ottaa pojat, jos siihen on syytä. Katria pitää tukea ja innostaa, että saadaan se asia pysymään järjestyksessä, sillä se kasvattaa jokaista enempi, kun luulettekaan. Näin olen kovin kiitollinen tästä Katrille.
Ei Mehtälän Kusti ole tainnut ostaa asuntoa itselleen mistään. Kyllä se on surullista. Lienee hän jättänyt pankkiin sen toisen maksun, jonka Kalervo lienee määräpäivään suorittanut. eilinen kirjeeni oli viitteitä pojille kuten huomasit. Weikko kirjoitti minulle ja pahoitteli kirjoittamattomuuttaan ja oli hyvin kiitollinen antamistani ohjeista. Nyt tulisi aloittaa heti savenajo sille Suvannon maalle, sillä maaliskuu voi olla oikkunen. Suositin kerran, että he pyytäisivät Alamaan Paavolta savipoikaa, mutta en tiedä ottivatko ne sen huomioon. Ehkä johdat keskustelua siihen, niin huomaat onko se heillä mielessä. Voinhan panna muistilistan pojille ja panna siihen viitteitä. Puhelen kumminkin vanhaan tapaan sinun kanssa, niin voit keskustella heidän kanssaan.
En ole nyt soitellut, sillä en ole syönytkään kotona. Ja oikeastaan on näissä kirjeissä enempi persoonallisuutta kuin puheluissa, joita kuunnellaan. Sen tähden näitä kaipaan, vaikka on mukava kuulla äänikin. Mutta kaikkein mukavin olisi tavata ja sulkea syliinsä taas pitkän ajan kuluttua omansa, vaikka hiuksemme ovat harmaantuneet. Anteeksi, sillä sinun hiuksissa ei liene vielä niitä merkkejä. Toivotaan, että 4 päivä maaliskuuta pääsen luoksenne. Sydämelliset terveiset Omaltasi”
Rakkaimpani! Kirkkoherra on yhä sairaana ja maanantainakin vielä saanut lieviä sydänkohtauksia. Siellä kuuluu olevan tosi köyhyys. Ei koko talvena ole ollut maitoa riittämiin, vaan ovat ottaneet Lanterilta joka päivä ja meiltä kirnupiimää, josta harvoin olen ottanut maksua. Eilen laitoin Annin viemään kun kuulin miten surkeaa siellä on. Helmi rouva oli ollut kylässä, joten jäi kirnupiimä hakematta, vaikka lääkäri oli määrännyt sitä kirkkoherralle syötäväksi.
Sinun kamarisi seinältä oli eilen pudonnut taulu ”Vallinkoski”. En kuullut sitä. Yläpuoli raamista oli irtaantunut. Ja siitä olimme iloiset, ettei radio särkynyt, kun se oli lehtihyllyn päällä. Miten voinet, sillä viime yönä näin omituista unta, jonka kerron kun tulet. Veikko tuli Mehtälästä ja on menossa valitusta antamaan. Se on kello 10. Hän oli iloinen, kun aina on vähän tietoja rahantulosta, kun ovat ajossa 3 hevosta. Jumala Sinua suojatkoon omasi”