Kirje 1933-2-8, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Annoin sen luettuani tytöille, sillä yhteisiähän täytyy kotikuulumisien olla. Mari käy kursseillaan ahkerasti ja tänään kuuluu tulevan kangaspuutkin meille. Minusta näyttää niin kuin hänellä olisi vähän koti-ikävä, vaikkei ole sitä valittanut. Kyllä uskon olevan monessa suhteessa hyvän, että hän saa olla täällä, sillä pienetkin näkemykset avartavat näköaloja.Mitä poikien traktorin ostoon tulee niin tuskin olisin kehottanut sitä ostamaan, jos tiesin, että se on sahalla pantissa. Tietysti se on halpa ja entistä parempi. Mutta kun Tuomisella on ollut vielä irtaimistokiinnitys, niin ei asia ole ehkä selvä. Mutta ehkä ovat saaneet kiinnityksen haltijan suostumuksen. Koetan tästä taitavasti huomauttaa poikia.
Etkö tule tänne lepäilemään. Minusta tuntuu, että sinun täytyy nyt olla hyvin varovainen, että todella paranisi vammasi. Ja täällähän ei rasittaisi mikään. Tarkkanenkin pääsi jo pois sairaalasta. Weikon huonekalujen ostosta en osaa sanoa mitään. Minä olin ajatellut, että jos minä hävitän täältä talouden, niin tulee tältä huonekaluja ym. niin paljon, että riittää Mehtäläänkin osittain kotoa osittain näistä. Mutta onhan se Weikosta mukava, kun saa itse suunnitella. Kaikessa tapauksessa saavat järjestää asiansa, että menevät keväällä Mehtälään. Näin sanoin Marin kuullen Kontiollekin.
Se Johansson-Niukkas juttu on ollut täällä esillä. Molemmat tahraantuvat. Lisäksi olen minä joutunut vähän kiusalliseen asemaan, kun yksi ja toinen muistelee minun 10 vanhoja lausuntojani, jotka kaikki eivät ole ystävällisiä N:sta kohtaan, kun hän todella kieroili siinä asiassa, vaikkei tehnyt sellaista rikosta, josta syytetään. Johansson joutui vastaamaan puheestaan myös
Nivalassa Heikki Niskanen (nuorempi) oli täällä myös eilen. Arvattavasti oli hän juttuakin seuraamassa. Pulamiesten joukossa istuin eilen. Samassa seurassa oli Nurmesniemi ja Eskola, jotka heiluttelevat häntää sinne päin. Sydämelliset terveiset teille Kyöstiltäsi”